Elohopea(I)bromidi
Elohopea(I)bromidi eli merkurobromidi (Hg2Br2) on elohopea- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää akusto-optisissa sovelluksissa, elektrolyyttinä elohopean puhdistuksessa ja orgaanisissa synteeseissä.
| Elohopea(I)bromidi | |
|---|---|
-bromide-xtal-3D-SF.png) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Hg2Br2 |
| Moolimassa | 560,98 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai vaaleankeltainen kiteinen aine[1] |
| Kiehumispiste | 345 °C (sublimoituu)[2] |
| Tiheys | 7,307 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa elohopea(I)bromidi on väritöntä tai kellertävää kiteistä ainetta. Se muuttuu väriltään tummemmaksi valon vaikutuksesta, koska se hajoaa osittain metalliseksi elohopeaksi. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta liukenee väkeviin happoliuoksiin ja kuumaan ammoniumkarbonaattiliuokseen.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Elohopea(I)bromidia voidaan valmistaa saostamalla elohopea(I)nitraatin vesiliuoksesta kaliumbromidin avulla. Sitä muodostuu myös elohopean ja bromin reagoidessa keskenään ja liuotettaessa elohopeaa vetybromidiin.[3][2][4][5]
- Hg2(NO3)2 + 2 KBr → Hg2Br2 + 2 KNO3
Elohopea(I)bromidia voidaan käyttää akusto-optisten kuitujen valmistamiseen, elohopean metallurgiassa, orgaanisten elohopeayhdisteiden valmistamiseen ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.[3][2][4][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 255. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 637–638. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.5.2016
- ↑ a b c L F Kozin,S C Hansen: Mercury Handbook, s. 96–97. RSCPublishing, 2013. ISBN 978-1849734097. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.5.2016). (englanniksi)
- ↑ Dale L. Perry, Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 268. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.5.2016). (englanniksi)
- ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 23.5.2016