Elisabeth Domitien
Elisabeth Domitien (n. 1925 Lobaye, Ubangi-Shari – 26. huhtikuuta 2005 Bimbo, Keski-Afrikan tasavalta) oli keskiafrikkalainen poliitikko, joka oli modernin Afrikan ensimmäinen naispääministeri, kun hän toimi Keski-Afrikan tasavallan pääministerinä 1975–1976. Hän ei kuitenkaan ollut varsinaisesti hallituksen päämies, sillä diktaattori Jean-Bédel Bokassa piti aseman itsellään. Bokassa syrjäytti Domitienin, kun tämä ei hyväksynyt Bokassan suunnitelmia keisariudesta. Domitien oli mukana politiikassa vuoden 1979 vallankaappauksen asti. Hän joutui tämän jälkeen kahdeksi vuodeksi vankilaan syytettynä Bokassan tukemisesta.
| Elisabeth Domitien | |
|---|---|
 |
|
| Keski-Afrikan tasavallan pääministeri | |
|
2. tammikuuta 1975 – 4. huhtikuuta 1976
|
|
| Edeltäjä | David Dacko |
| Seuraaja | Ange-Félix Patassé |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1925 Lobaye, Ubangi-Shari |
| Kuollut | 26. huhtikuuta 2005 Bimbo, Keski-Afrikan tasavalta |
| Tiedot | |
| Puolue | Mouvement pour l’évolution sociale de l’Afrique noire |
Poliittinen ura
muokkaaUran alku
muokkaaElisabeth Domitien syntyi noin vuonna 1925.[1] Hän aktivoitui paikallispoliitikassa 1960-luvulla ja liittyi Keski-Afrikan tasavallan ainoaan sallittuun puolueeseen, Mouvement pour l’évolution sociale de l’Afrique noireen (MESAN). Hänet valittiin vuonna 1964 MESAN:n naisten jaoston johtajaksi ja oli muodostamassa naistenjärjestö Union féminine centrafricainea.[2]
Jean-Bédel Bokassa nousi valtaan vuoden 1965 vallankaappauksen jälkeen. Domitien kuului Bokassan kannattajiin.[1] Bokassaa oli kasvatettu Domitienin isän talossa, ja tämä kuuluikin Domitienin perhetuttuihin.[2]
Kausi pääministerinä
muokkaaBokassa valitsi Domitienin vuonna 1973 MESAN:n varapuoluejohtajaksi. Samana vuonna hän johti Keski-Afrikan tasavallan ensimmäistä maanviljelöiden kognressia.[3] Bokassa valitsi Domitienin seuraavaksi Keski-Afrikan tasavallan pääministeriksi, ja hänestä tuli näin ensimmäinen nainen, joka on toiminut modernilla ajalla afrikkalaisen valtion hallituksen pääministerinä.[2] Hän ei kuitenkaan ollut hallituksen päämies, sillä se rooli oli Bokassalla. Domitien oli kuitenkin valtion varapresidentti.[3]
Bokassan valintaan vaikutti todennäköisesti se, että kansainvälisen naisten vuoden konferenssi pidettiin kesällä 1975 Meksikossa ja Bokassa halusi saavuttaa kansainvälistä huomiota naisen nimityksellä pääministeriksi. Domitienin kauden pituudesta on eri lähteissä hieman epäselvyyksiä. Hän itse kertoi vuonna 1999 olleensa pääministerinä kesäkuusta 1974 elokuulle 1976, mutta toisissa lähteisä kauden kerrotaan kestäneen tammikuuta 1975 huhtikuulle 1976. Bokassan hallitukset olivat joka tapauksessa lyhytikäisiä, sillä hän sekoitti pakkaa 44 kertaa ensimmäisen 10 vuoden aikana.[3]
Domitienin kausi päättyi, kun Bokassa halusi kruunauttaa itsensä keisariksi. Domitien vastusti tätä, ja Bokassa siirsi hänet syrjään. Hän jatkoi kuitenkin MESAN:n varapuoluejohtajana.[4]
Vankilaan ja sivuun politiikasta
muokkaaKun Bokassa syrjäytettiin 1979, uusi presidentti David Dacko vangitutti myös Domitienin ja takavarikoi tämän ominaisuuden. Domitien joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan. Domitien sai myöhemmin epäreilun kohtelun takia korvauksia, kun siviilihallinto palasi Keski-Afrikan tasavaltaan vuonna 1993.[4]
Poliittisen uransa jälkeen Domitien toimi yritysmaailmassa ja oli suhteellisen menestynyt liikenainen.[2] Häntä kysyttiin takaisin politiikkaan siviilihallinnon aikana, mutta hän kieltäytyi.[4]
Yksityiselämä
muokkaaDomitien oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen miehensä oli tilintarkastajana toiminut Jean Baka. He saivat noin vuonna 1941 tyttären. Domitienin toisella miehellä Mgouka-Langadjilla oli useita vaimoja, eikä tämä muuttanut Domitienin luokse. Mobayen alueella asunut plantaasin omistaja Mgouka-Langadji vieraili kuitenkin säännöllisesti Banguissa vaimonsa luona.[3]
Lähteet
muokkaa- Sheldon, Kathleen: Historical Dictionary of Women in Sub-Saharan Africa. Lanham, Maryland: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442262928 Google-kirjat (viitattu 1.4.2018).
- Skard, Torild: Women of Power. Bristol, UK: Policy Press, 2015. ISBN 978-1-4473-1580-3 Google-kirjat (viitattu 1.4.2018).