Eino K. Kalervo
Eino Kullervo Kalervo (28. maaliskuuta 1907 Helsinki[1] – 2. toukokuuta 1961 Espoo[2]) oli sosiaalineuvos ja Invalidiliiton, alkujaan Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liiton, ensimmäinen puheenjohtaja sekä Suomen Invaliidin päätoimittaja.
Henkilöhistoria muokkaa
Eino Kalervon vanhemmat olivat teknikko Hans Petter Kalervo ja Irene Amanda Lehtinen ja puoliso vuodesta 1948 Lea Kyllikki Koskinen. Kalervo opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1930–1933. OTK:n konttoristina hän toimi 1934–1935 ja Invalidiliiton puheenjohtajana ja liiton julkaiseman lehden päätoimittajana vuodesta 1938 kuolemaansa saakka. Kalervo itse vammautui vaikeasti varusmiespalvelusaikanaan. Vuonna 1950 sosiaalineuvoksen arvon saaneella Kalervolla oli lukuisia koti- ja ulkomaisia luottamustehtäviä, kuten pohjoismaisen VNI-invalidijärjestön ensimmäinen puheenjohtajuus 1946–1948 ja uudestaan vuodesta 1960.[1][2]
Julkaisuja muokkaa
- Yhteiskunnallisen korkeakoulun sosialistikerho 10 vuotta, 1927–1937, 1937, Olavi Suvanto, Lilli Pesonen, Yrjö Lehto, Eino K. Kalervo
- Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvaliidien liitto r.y. 10 vuotta, 1938–1948: omin voimin, yhteistoimin, 1948, Eino K. Kalervo, Veikko Niemi, Aarre Simonen, Sakari Särkisilta
- 15 vuotta: Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvaliidien liitto ry 1938–1953, 1953
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 318 (Viitattu 25.2.2019)
- ↑ a b Sosiaalineuvos Eino K. Kalervo kuollut. Helsingin Sanomat, 4.5.1961, s. 5.
Aiheesta muualla muokkaa
- Peltoniemi, Pentti 2013. Yhdessä omin voimin: Eino K. Kalervon elämä, Helsinki: Otava, 225 s. ISBN 978-951-1-27224-3