Eila Pyrhönen
Eila Pyrhönen (myöh. Claret-Ciuró, s. 25. lokakuuta 1945 Helsinki) on suomalainen uimari ja EM-mitalisti. Pyrhönen oli ensimmäinen suomalainen nainen olympialaisten uintilajien loppukilpailussa. Tokion olympialaisissa vuonna 1964 Pyrhönen oli lähellä mitalia 100 metrin perhosuintikilpailussa, mutta SE-tulos 1.07,3 riitti vain neljänteen sijaan. Uintiurheilun parissa saavutus nähtiin kuitenkin merkkinä uudesta noususta – suomalainen uimari saattoi nousta maailmanluokkaan – ja uinti sai arvovaltaa ja myös taloudellista tukea aikaisempaa enemmän[1]. Vuoden 1966 Euroopan-mestaruusuinneissa Utrechtissa hän sai mielimatkallaan pronssia. Tämä jäikin vuosikymmeniin ainoaksi naisuimarin pitkän radan arvokilpailuissa uimaksi mitaliksi. Vasta Hanna-Maria Seppälän vuonna 2003 voittama maailmanmestaruus palautti naiset mitaleille.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Eila Pyrhönen vuonna 1964. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Naisten uinti | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Utrecht 1966 | 100 m perhosuinti | |
Pyrhönen edusti seuratasolla helsinkiläisseura Marjaniemen Uimareita. Hän voitti lukuisia Suomenmestaruuksia Anja-sisarensa tavoin 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1966 Pyrhönen valittiin vuoden naisurheilijaksi.
Pyrhönen – nyk. Claret-Ciuró – on asunut pitkään ulkomailla. Hän sai vuonna 2002 opetusministeriön myöntämän Pro Urheilu -mitalin.
Lähteet
muokkaa- Pro urheilu -mitalistit 2002 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Marjaniemen Uimarien kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Eila Pyrhönen Sports Reference (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ Uimaliiton 100-vuotishistorian kirjoittajan Pertti Mustosen artikkeli Uinti-lehdessä 2005/1, s. 30