Eero Sakari Tammisalo (vuoteen 1906 Ekbom; 1. joulukuuta 1892 Helsinki8. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen hammaslääkäri ja professori.[1] Hän oli Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen proteesi- ja hampaanoikomisopin opettaja 1919–1956, laitoksen esimies 1925–1958, hammasproteesiopin professori 1957–1962. Hän julkaisi alan tutkimuksia sekä historiikin Yliopiston odontologinen laitos 1892–1932. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1942.[2]

Myös hänen poikansa Erkki Tammisalo oli hammaslääketieteen professori.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 725. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1069. Otava 1966.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Autio, Veli-Matti: Tammisalo, Eero (1892–1977). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.