Avaa päävalikko
Eerikinretki Anundin kummun luona Västeråsissa on merkitty pystykivillä.

Eerikinretki (ruots. Eriksgata) oli vastavalitun Ruotsin kuninkaan vierailu eri maakuntiin. Eerikinretken tekeminen kuului kuninkaan laillisiin velvollisuuksiin ja sen tarkoitus oli kuninkaan vallan vahvistaminen.[1] Eerikinretki-instituution merkitys oli suurimmillaan keskiajalla. Se mainitaan muun muassa vuoden 1296 Uplannin maakuntalain kuninkaankaaressa.

Ruotsin kuninkaat valittiin Moran kivillä Uplannissa. Aluksi vain Uplannin tai Sveanmaan asukkaat saivat olla mukana valitsemassa kuningasta, ja uuden kuninkaan oli käytävä eri maakunnissa vahvistamassa asemansa maakuntien laamannien luona. 1300-luvulta lähtien miltei kaikki Ruotsin maakunnat lähettivät edustajiaan Moran kivelle ja eerikinretki menetti vähitellen merkityksensä. Vuodesta 1544 eteenpäin Ruotsin kuninkaita ei valittu, vaan kuninkuudesta tuli perinnöllinen. Eerikinretkestä tuli tämän jälkeen vain symbolinen. Kaarle IX (1604–1611) oli viimeinen kuningas, joka suoritti keskiaikaisen lain mukaisen eerikinretken.[1] Kustaa III elvytti eerikinretkiperinteen 1770-luvulla ulottaen retkensä myös Suomeen.[2]

Saxo Grammaticus mainitsee mahdollisesti eerikinretken jo noin vuonna 1200, ja joskus on arveltu, että instituutio on vielä vanhempaa perua. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.

Keskiaikaisen eerikinretken reittiMuokkaa

Eerikinretki alkoi Uplannin Moran kiviltä Uppsalaan kautta Södermanlandiin, josta matka jatkui Itä-Götanmaalle. Tämän jälkeen kuningas vieraili Smålandissa ja jatkoi sieltä Länsi-Götanmaalle ja Närkeen. Viimeksi kuningas kävi Västmanlandissa.

LähteetMuokkaa

  • Hadenius, Stig & Janrup, Birgit: Med kungen på Eriksgata. Stockholm: Geber, 1969. (ruotsiksi)
  • ”Kustaa III:n eerikinretki Suomeen ja käynti Helsingissä (kirj. Elisabet Dahlbäck)”, Kuningas matkustaa, s. 72-85. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2000. ISBN 951-718-427-1. (suomeksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 94. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Dahlbäck 2000
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.