Edvard Merikari

suomalainen runoilija, toimittaja, kirjanpitäjä ja kirjailija

Edvard (Eetu) Merikari (sukunimi aik. Asp; 2. huhtikuuta 1869 Puolanka8. toukokuuta 1953 Ii) oli suomalainen runoilija, toimittaja, kirjanpitäjä ja kirjailija.[1][2]

Merikarin vanhemmat olivat ruukin kirjanpitäjä, kunnankirjuri Jaakko Asp ja Liisa Puhakka. Hänen sisarensa oli runoilija Isa Asp.

Merikari pääsi ylioppilaaksi Oulun Suomalaisesta Yksityislyseosta 1890 ja työskenteli aluksi maanviljelijänä Puolangalla. Hän oli 1895–1901 opettajana useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea. Vuosina 1901–1903 Merikari opiskeli Helsingissä Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Hän oli sitten taloudenhoitajana ja kauppaosaston toimittajana Uusi Suometar-lehdessä 1904–1906 ja vuosina 1906–1912 hän asui Yhdysvalloissa toimien Amerikan Päivälehden toimittajana 1906–1909 ja Pohjan Tähti-lehden toimittajana 1910–1912.[1][2]

Suomeen palattuaan Merikari oli Suomen Lähetysseuran kustannusliikkeen päätoimisena hoitajana 1912–1917 ja valtioneuvoston kirjapainon kirjanpitäjänä 1917–1936. Hän avusti myös Oulussa ilmestyvää Kaleva-lehteä. Eläkkeelle jäätyään kamreerin arvonimen saanut Merikari muutti 1938 Iin Asemakylään asumaan. Eläkevuosinaan hän kirjoitti runsaasti tilapäisrunoja merkkipäiviä ja juhlia varten sekä laati paikallishistoriaan ja kotiseutuaiheisiin liittyneitä kirjoituksia joita julkaistiin muun muassa Kalevassa.[1][2]

Merikari julkaisi hengellisiä kirjoja ja hän kirjoitti myös paljon hengellistä ja isänmaallisaiheista runoutta. Tunnetuin Merikarin runoista on 1952 Kaltio-lehdessä ilmestynyt Wanahan Oulun kuva. Merikari sävelsi myös joitain runojaan ja hän sävelsi myös sisarensa Isa Aspin Aallon kehtolaulu-runon.

Teoksia muokkaa

  • Valkoista orjuutta vastaan.
  • Kuvauksia Suomesta.
  • Kaksi kukkaa. Suomen lähetysseura, Helsinki 1916
  • Pahantekijästä oppia saamassa. Suomen lähetysseura, Helsinki 1917
  • Pieni todistaja eli miten Metsälän lähetysompeluseura syntyi. Suomen lähetysseura, Helsinki 1918
  • Suuri usko toisten hyväksi. Suomen lähetysseura, Helsinki 1927
  • Perintöosasi. Suomen lähetysseura, Helsinki 1928
  • Tie on auki. Suomen lähetysseura, Helsinki 1930
  • Herrassa on pelastukseni. Suomen lähetysseura, Helsinki 1932

Lähteet muokkaa

  1. a b c Kamreeri Eetu Merikari, Kaleva, 02.04.1939, nro 76, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. a b c Päivästä päivään. 70 v. täyttää..., Helsingin Sanomat, 02.04.1939, nro 89, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot