Eduardus Halim (s. 1961 Bandung) on indonesialainen pianisti.[1][2]

Halim syntyi Indonesian kiinalaisille vanhemmille ja aloitti pianonsoiton opiskelun 6-vuotiaana Alfons Becalelin johdolla. Hän jatkoi niitä P. I. Ibrahimin sekä Stephen Sulunganin oppilaana. Hän esitti julkisesti Ludwig van Beethovenin kolmannen pianokonserton 11-vuotiaana ja teki resitaalidebyyttinsä 13-vuotiaana. 19-vuotiaana Halim pääsi Juilliard Schooliin opiskelemaan Sascha Gorodnitzkin ja Rudolf Firkušnýn johdolla. Tämän lisäksi hän sai opetusta Vladimir Horowitziltä. Halim teki New Yorkin -debyyttinsä vuonna 1987 ja aloitti ammattimaisen uransa voitettuaan vuonna 1989 Young Concert Artists International Auditionsin. Hänelle myönnettiin myös Avery Fisher Career Grant.[2]

Halim julkaisi vuonna 1990[3] ensimmäisen albuminsa[1] Presenting Eduardus Halim: A Program of Piano Transcriptions Arabesque Records -levy-yhtiön kautta. Julkaisu sai laajaa kriittistä suosiota. Halim on levyttänyt lisäksi Reservoir Studio Productionsille Frédéric Chopinin ja Enrique Granadosin teosten tulkintoja. Vuonna 1997 hän teki ensimmäisen esiintymisensä Lontoon Wigmore Hallissa, johon hän sai BBC:lta kutsun palata vuonna 1998.[2]

Halim on pitänyt Yhdysvalloissa resitaaleja muun muassa Alice Tully Hallissa, 92nd Street Y:ssa ja Kennedy Centerissa. Hän on esiintynyt muiden muassa Baltimoren sinfoniaorkesterin, Chicagon sinfoniaorkesterin, Clevelandin orkesterin, Detroitin sinfoniaorkesterin, Minnesotan orkesterin, St. Louisin sinfoniaorkesterin, San Franciscon sinfoniaorkesterin, Seattlen sinfoniaorkesterin, Houstonin sinfoniaorkesterin, Montrealin sinfoniaorkesterin, Venäjän kansallisorkesterin ja Malesian filharmonisen orkesterin kanssa. Halim on toiminut New Yorkin yliopiston Steinhardt School of Culture, Education, and Human Developmentin ensimmäisenä pianonsoiton Sascha Gorodnitzki -professorina. [2]

Lähteet

muokkaa