Eddie Jaku
Eddie Jaku (alk. Abraham Jakubowicz; 14. huhtikuuta 1920 Leipzig, Saksa[1] – 12. lokakuuta 2021 Sydney, Australia) oli saksalaissyntyinen australialainen holokaustista selviytynyt juutalainen ja kirjailija, joka julkaisi muistelmateoksensa Maailman onnellisin mies 100-vuotiaana vuonna 2020. Jaku piileskeli toisen maailmansodan aikana muutamaan otteeseen, mutta hän joutui kuitenkin keskitysleireille ja kulki neljän leirin läpi. Jaku muutti sodan jälkeen vaimonsa kanssa Australiaan, missä hänet palkittiin ansiomitalilla palveluksistaan juutalaiselle yhteisölle. Hän oli suosittu puhuja ja oli vapaaehtoisena Sydneyn juutalaisessa museossa. Hän oli ottanut elämäntehtäväkseen rauhan ja hyväntahtoisuuden edistämisen.
Nuoruus ja toinen maailmansota muokkaa
Eddie Jaku syntyi Leipzigissa huhtikuussa 1920. Hän oli 13-vuotias, kun hänet erotettiin juutalaisena koulusta.[2] Hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen, missä hän käytti nimeä Walter Schleif. Hän opiskeli konetekniikkaa ja valmistui työkalusepäksi.[3]
Jaku palasi kotiin 9. marraskuuta 1938, mutta perheen kotona ei ollut ketään. Tuolloin oli käynnissä niin sanottu kristalliyö, jolloin Saksassa ja Itävallassa juutalaisia koteja, yrityksiä ja synagogia vastaan hyökättiin. Kymmeniätuhansia lähetettiin tapahtumien aikana keskitysleireille. Jakukin vangittiin ja vietiin Buchenwaldin keskitysleirille. Hänet vapautettiin viisi kuukautta myöhemmin työskentelemaan työkalutehtaaseen. Jakun isä nouti poikansa keskitysleiriltä töihin, mutta he pakenivatkin Belgiaan, missä heidät pidätettiin saksalaisina pakolaisina.[3]
Jaku matkusti Belgiasta Ranskaan, missä hänet pidätettiin ja lähetettiin Gursin internointileirille. Siellä hänet laitettiin seitsemän kuukautta myöhemmin Auschwitzin-junaan. Jaku onnistui varastamaan ennen kyytiin lastaamista vasaran, ruuvimeiselin ja kiintoavaimen. Niiden avulla hän pystyi avaamaan lattialaudat. Jaku ja kahdeksan muuta pääsivät karkuun hieman ennen Strasbourgia. Hän pakeni Belgiaan, missä hän eli vanhempiensa ja sisarensa kanssa piilossa vintillä.[3]
Jaku ja hänen perheensä vangittiin lokakuussa 1943. Heidät lähetettiin Auschwitziin, missä hänen äitinsä ja isänsä murhattiin kaasukammiossa. Jaku itse säästyi, koska hänet oli insinööritaitojensa ansiosta nimetty ”taloudellisesti korvaamattomaksi juutalaiseksi”.[4][3] Auschwitz tyhjennettiin vuonna 1945, kun neuvostojoukot alkoivat lähestyä sitä. Jaku selvisi marssin pienempään leiriin, missä hänet asetettiin vastuuseen paikallisen tehtaan tuotannosta.[3]
Jaku onnistui pakenemaan, kun uutta leiriä oltiin jälleen evakuoimassa. Hän piiloutui kahdeksi kuukaudeksi läheiseen metsään ja muistelmiensa mukaan eli etanoilla ja kotiloilla. Hän sairastui vakavasti juotuaan saastunutta vettä, mutta yhdysvaltalaiset sotilaat pelastivat hänet kesäkuussa 1945, jolloin sota oli jo ohi. Jaku oli pahasti aliravittu ja sairasti koleraa ja lavantautia.[3]
Elämä sodan jälkeen muokkaa
Jaku meni pian toisen maailmansodan jälkeen naimisiin Belgiassa.[3] Hän sai vaimonsa Flore Molhon kanssa kaksi lasta. Michael syntyi Euroopassa ja Andre Australiassa, minne he olivat muuttaneet vuonna 1950.[4] Siellä Eddie työskenteli sydneyläisellä korjaamolla ja Flore ompelijana, kunnes he siirtyivät kiineistöalalle.[2]
Jaku toimi vapaaehtoisena Sydneyn juutalaisessa museossa sen perustamisesta 1992 lähtien. Hänet tunnettiin hyvänä puhujana, ja hän kertoi kokemuksiaan opiskelijoille, opettajille, poliitikoille ja ammattilaisille.[5] Hän omisti elämänsä rauhan ja hyväntahtoisuuden edistämiseen. Jaku sai vuonna 2013 australialaisen Order of Australia -kunniamerkin palveluksistaan juutalaiselle yhteisölle.[3]
Jaku piti vuonna 2019 Sydneyn TED Talk -tapahtumassa puheen, joka sai raikuvat suosionosoitukset yli 6 000 kuulijalta.[5] Hän kertoi muun muassa tekevänsä kaikkensa, jotta maailma on kaikille parempi paikka ja vaati samaa muiltakin.[3] Puheen idean pohjalta Jaku julkaisi vuonna 2020 muistelmateoksen Maailman onnellisin mies. Teoksessa Jakun elämänhistoriaan linkitetään synkimpinäkin hetkinä elämänohjeita, kuten ”halaa äitiäsi” ja ”jaettu suru on puolikas suru ja jaettu ilo on tuplattu ilo”. Kirjan myötä Jakusta tuli yksi maailman vanhimpia julkaisseita kirjailijoita.[3] Kirja palkittiin Australiassa muun muassa vuoden parhaana elämäkertana.[6]
Jaku kuoli lokakuussa 2021 sydneyläisessä hoitokodissa.[2][7]
Lähteet muokkaa
- ↑ https://sydneyjewishmuseum.com.au/support/eddies-100th-birthday/
- ↑ a b c Rod McGuirk: Holocaust survivor and author Eddie Jaku dies in Sydney, aged 101 12.10.2021. The Times of Israel. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Eddie Jaku: Holocaust survivor and peace campaigner dies aged 101 BBC News. 12.10.2021. BBC. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Survivor Portraits – Eddie Jaku OAM 3.4.2020. The Sydney Jewish Museum. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Helen Pitt: Auschwitz author Eddie Jaku: how to be happy and live to 100 The Sydney Morning Herald. 31.7.2020. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ The Happiest Man on Earth Pan Macmillan Australia. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Phil Mercer: 101-Year-Old Holocaust Survivor Dies in Australia VOA. 13.10.2021. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)