Edda Ciano

Edda Ciano (keskellä) vuonna 1931 kiinalaisen sotaherran Zhang Xueliangin seurassa.
Ciano yhdysvaltalaisen Time-lehden kansikuvassa heinäkuussa 1939.

Edda Ciano (o.s. Mussolini; 1. syyskuuta 1910 Forlì9. huhtikuuta 1995 Rooma)[1][2] oli Italian diktaattorin Benito Mussolinin tytär ja Italian ulkoministerinä toimineen kreivi Galeazzo Cianon puoliso.

Edda Ciano oli vanhin Benito Mussolinin ja Rachele Guidin viidestä lapsesta. Hän syntyi aviottomana ennen vanhempiensa naimisiinmenoa. Hän kävi Poggio Imperialen tyttökoulua Firenzessä ja muutti sitten Roomaan. Il Ducen suosikkityttärelle riitti kosiskelijoita. Edda Mussolini nai huhtikuussa 1930 kreivi Galeazzo Cianon, joka kohosi kuusi vuotta myöhemmin Italian ulkoministeriksi. Vahvasta itsenäisestä luonteestaan tunnettua kreivitär Cianoa pidettiin 1930-luvulla esimerkkinä fasistisen yhteiskunnan ”uudesta naisesta”, sillä hän oli paitsi vaimo ja äiti, myös edustava, urheilullinen ja poliittisesti aktiivinen.[1] Vuodesta 1938 hän johti Ducen nimissä harjoitettua hyväntekeväisyyttä.[2] Hän herätti huomiota myös rohkealla pukeutumisellaan ja ”paheillaan”, joita olivat uhkapelit ja gini.[1][2]

Toisin kuin miehensä, Edda Ciano kannatti varauksetta Italian liittoutumista natsi-Saksan kanssa ja rohkaisi kesällä 1940 isäänsä Mussolinia viemään Italian mukaan toiseen maailmansotaan. Sodan aikana hän toimi vapaaehtoisena sairaanhoitajana Albanian ja itärintaman italialaisten joukkojen luona.[1] Albanialainen Sarandën satamakaupunki nimettiin Italian-miehitysaikana Porto Eddaksi hänen mukaansa.[2] Kreivi Ciano teloitettiin tammikuussa 1944, sillä hän oli ollut edellisenä vuonna mukana syrjäyttämässä Mussolinia, jonka saksalaiset kuitenkin palauttivat takaisin valtaan. Edda vetosi turhaan Mussoliniin ja Hitleriin puolisonsa hengen säästämiseksi. Hän katkaisi tämän jälkeen välit isäänsä ja pakeni Sveitsiin vieden mukanaan miehensä päiväkirjat ja salaiset muistiinpanot, jotka julkaistiin sodan jälkeen.[1]

Sodan jälkeen Ciano oli jonkin aikaa internoituna Liparin saarella ja asui sen jälkeen lopun ikänsä Roomassa. Hän julkaisi vuonna 1975 muistelmateoksen La mia testimonianza.[1] Hän kuoli 84-vuotiaana vuonna 1995 keuhko- ja munuaissairauden aiheuttamaan sydänhalvaukseen.[3]

Edda ja Galeazzo Cianolla oli kolme lasta: Fabrizio (s. 1931), Raimonde (s. 1936) ja Marzio (s. 1938).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Wolfgang Achtner: Obituary: Edda Ciano (englanniksi) 17.4.1995. Viitattu 7.7.2019.
  2. a b c d Luisa Passerini: Mussolini, Edda (italiaksi) Dizionario Biografico degli Italiani (2012), Treccani. Viitattu 7.7.2019.
  3. Edda Ciano, 84; Daughter Disavowed Mussolini for Count (englanniksi) The New York Times 10.4.1995.

Aiheesta muuallaMuokkaa