ERS (European Remote Sensing Satellite) on kaksi Euroopan avaruusjärjestön (ESA) toteuttamaa kaukokartoitussatelliittia. Niiden toteutusperiaatteet on lainattu Ranskan SPOT-kaukokartoitussatelliittiohjelmasta. Satelliittien tarkoituksena on merien (muun muassa aallot, veden syvyys), napajäiden, maaekologian, geologian, metsien ja ilmakehän tutkimus.

ERS-1

ERS-1 muokkaa

ERS-1 laukaistiin heinäkuussa 1991. Se kiersi 780 km:n korkeudella 98,52 asteen inklinaatiolla ja käytti kierrokseen aikaa 100 minuuttia. ERS 1:n toiminta päättyi marraskuussa 2000. Vielä vuonna 2024 se kiersi maapalloa yli 700 kilometrin korkeudella ja sen putoamisessa Maahan saattaa mennä jopa sata vuotta[1].

Satelliitin instrumentit muokkaa

Satelliitissa on instrumentteina

  • AMI (Active Microwave Instrumentation). Sen käyttömoodit ovat: SAR-tutkakuva, SAR-aalto sekä sirontamittaus. SAR-kuvaus kerää dataa C-kaistalla (taajuudella 5,3 GHz = 5,66 cm:n aallonpituus, kaistanleveys 15,55 MHz ja polarisaatio Linear Vertical) 23° katselukulmalla ja 30 m resoluutiolla. SAR-aaltomoodi mittaa muutoksia tutkapulssin heijastumisessa vedenpinnasta, jotka aiheutuvat vedenpinnan aaltoliikkeestä. Sirontamittausmoodi mittaa merenpinnan tuulten nopeuksia ja suuntia. Tutkakorkeusmittari toimii AMI:n yhteydessä K-kaistalla (taajuus 13,8 GHz) tehden tarkkoja mittauksia merenpinnan ja jäänpinnan kaiuista. AMI:n sovelluksia ovat mm. maanpinnan korkeusmallit, geologia ja maankäytön suunnittelu ja seuranta.
  • ATSR-1 (Along-Track Scanning Radiometer with Microwave Sounder), joka koostuu mikroaaltoradiometristä ja infrapunaradiometristä. Instrumentilla mitataan merenpinnan lämpötiloja sekä tehdään kasvillisuuskartoituksia noin 1 km resoluutiolla, jolloin kuvakoko on 500 km x 500 km.
  • LRR (Laser Retro-Reflector), jolla voidaan seurata tarkasti satelliitin rataa maanpinnalta.
  • PRARE (Precise Range And Range-Rate Equipment) ilmakehä-instrumentti.

ERS-2 muokkaa

 
ERS 2

ERS-2 laukaistiin huhtikuussa 1995. Se kiersi samalla radalla kuin ERS-1. Satelliitin instrumentit olivat samat kuin ERS-1:ssä. Uusia instrumentteja oli GOME (Global Ozone Monitoring Experiment), joka on optisen alueen spektrometri jonka aallonpituusalue on 0,24–0,79 µm. GOME:lla havainnoitiin Maan ilmakehästä ja pinnalta heijastunutta ja sironnutta UV-säteilyä. Havaintojen perusteella voitiin määrittää otsonin määrä.

ERS-2 otettiin pois käytöstä 5. syyskuuta 2011[2] ja se tuhoutui ilmakehässä 21.2.2024[3].

Lähteet muokkaa

  1. Aikansa pioneeri ERS-2-satelliitti putosi Maan ilmakehään Helsingin Sanomat. 21.2.2024. Viitattu 22.3.2024.
  2. http://www.spacedaily.com/reports/ERS_satellite_missions_complete_after_20_years_999.html ERS satellite missions complete after 20 years, Spacedaily, 16.9.2011
  3. https://yle.fi/a/74-20075683 Suuri satelliitti putosi tänään – lensi Suomen yli, mutta päätyi mereen, YLE 21.2.2024

Aiheesta muualla muokkaa