Wikipedia

Dyyni (kirjasarja)

Frank Herbertin kirjasarja

Dyyni on Frank Herbertin kirjoittama tieteisromaanien sarja. Sen ensimmäinen osa Dyyni (Dune) ilmestyi 1965 ja Herbert itse kirjoitti sille viisi jatko-osaa. Hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Brian Herbert on jatkanut sarjaa yhdessä Kevin J. Andersonin kanssa.

Ensimmäisen romaanin tapahtumat sijoittuvat galaktiseen imperiumiin noin 23 000 vuoden päähän, ja koko romaanisarjan tapahtumat kattavat kaiken kaikkiaan noin 30 000 vuotta (noin 15 000 vuotta ennen Dyynin tapahtumia ja saman verran sen jälkeen).[1] Galaktinen imperiumi käsittää koko tunnetun maailmankaikkeuden.

Kirjasarja on saanut nimensä aavikkoplaneetta Arrakisilta, jota kutsutaan myös Dyyniksi. Arrakis on useimpien Dyyni-romaanien keskeinen tapahtumapaikka.

Dyynin maailmaMuokkaa

YhteiskuntaMuokkaa

Dyynin yhteiskunta on feodalistinen.[2] Sen huipulla on keisari, jonka vasalleina yksittäiset aatelissuvut (”huoneet”) hallitsevat osia valtakunnasta. Poliittista ja taloudellista valtaa käyttää myös Maaneuvosto, joka koostuu tärkeimpien sukujen edustajista. Muita merkittäviä vaikuttajia ovat monopoliasemassa olevat CHOAM (tähtienvälinen kaupankäynti) ja Avaruuskilta (avaruusmatkailu). Merkittävä vallankäyttäjä on myös Bene Gesserit -sisarkunta, joka tavallisesti toimii kulissien takana ja yrittää manipuloida tapahtumia omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Feodaalinen yhteiskuntarakenne on ollut käytössä koko Corrinojen hallituskauden ajan (noin 10 000 vuotta), eivätkä sen periaatteet muutu, kun Atreidesit nousevat hallitsijoiksi. Suurin ero on, että Atreidesit ovat sanan täydessä merkityksessä absoluuttisia itsevaltiaita, koska he säätelevät rohdon jakamista.

Corrinojen aikana sotilaallista mahtia edustivat keisarin komentamat sardaukar-joukot, jotka olivat pelättyjä koko imperiumissa. Atreidesien tultua valtaan sardaukarit lopetettiin, mutta Atreideseilla oli käytössään yhtä tehokkaita sotilaita: ensin Arrakisin fremenit ja myöhemmin ”kalapuhujat” (engl. fish speakers).

Dyynin yhteiskunnan teknologia on alhaisella tasolla, sillä Butlerin jihadin seurauksena kaikki ”ajattelevat koneet” (=tietokoneet) on kielletty.[2] Koneet ovat sallittuja, kunhan ne vain eivät jäljittele ihmismieltä. Tämä tilanne säilyy koko romaanisarjan ajan lukuun ottamatta Legends of Dune -trilogiaa, jossa kerrotaan, miten tämä kielto ylipäätään syntyi.

Dyynin koko maailma perustuu melanssi-rohtoon, joka on tunnetun maailmankaikkeuden arvokkain aine. Se pidentää elinikää, parantaa sairauksia ja joillain myös laajentaa henkisiä kykyjä. Ilman rohtoa nopea tähtienvälinen matkailu ei ylipäätään olisi edes mahdollista tai matkat planeettojen välillä kestäisivät kuukausia – tosiasiallisesti koko imperiumi romahtaisi, koska yhteyksiä ei voitaisi ylläpitää. Rohtoa löytyy vain Arrakis-planeetalta. Dyynissä Paul Atreides sanookin, että se joka hallitsee rohtoa, hallitsee koko maailmankaikkeutta. Kun Paul on ottanut haltuunsa Arrakisin, hän myös hallitsee koko maailmankaikkeutta.

PlaneetatMuokkaa

ArrakisMuokkaa

Koko Arrakis-planeettaa (Dyyni) peittää aavikko. Hiekkaerämaan syvyyksissä elävät valtavat hiekkamadot synnyttävät kallisarvoista rohtoa, jota kaikki tavoittelevat. Rohto on addiktoiva, mutta euforisen olon tuottava hallusinogeeni, joka myös jatkuvasti nautittuna pidentää ikää sekä antaa käyttäjälle kykyjä nähdä tulevaisuuteen. Rohdon avulla Killan navigaattorit osaavat ohjata avaruusaluksia mielensä avulla vaarallisten alueiden läpi. Rohto kontrolloi Keisarikuntaa. Joka kontrolloi Dyyniä, kontrolloi rohtoa.

TeoksetMuokkaa

Alkuperäisen sarjan romaanitMuokkaa

Frank Herbert ehti kirjoittaa kuusi romaania Dyynistä:

  • Dune (1965, suom. Dyyni, kolmena niteenä 1982–1983)
  • Dune Messiah (1969, suom. Dyynin Messias, 1987)
  • Children of Dune (1976)
  • God Emperor of Dune (1981)
  • Heretics of Dune (1984)
  • Chapterhouse Dune (1985)

Brian Herbert ja Kevin J. Anderson jatkoivat Herbertin aloittamaa tarinaa romaaneilla

  • Hunters of Dune (2006)
  • Sandworms of Dune (2007)

Ne perustuvat Frank Herbertin suunnittelemaan 7. osan muistiinpanoihin, jotka löytyivät 11 vuotta Herbertin kuoleman jälkeen. Herbertin ja Andersonin mukaan Sandworms of Dune olisi ajallisesti viimeinen Dyyni-romaani.[3]

Täydentävät romaanitMuokkaa

Brian Herbert ja Kevin J. Anderson ovat lisäksi kirjoittaneet romaaneja, jotka täydentävät alkuperäisen sarjan tapahtumia tai käsitteitä.

Heidän ensimmäinen trilogiansa oli Prelude to Dune (”Dyynin alkusoitto”), joka käsitteli tapahtumia juuri ennen Frank Herbertin Dyyniä:

  • Dune: House Atreides (1999)
  • Dune: House Harkonnen (2000)
  • Dune: House Corrino (2001)

Toinen trilogia Legends of Dune (”Dyynin legendat”) sijoittuu aikaan noin 10000 vuotta ennen Dyyniä ja kertoo ihmisten kapinasta ajattelevia koneita vastaan (”Butlerin jihad”):

  • Dune: The Butlerian Jihad (2002)
  • Dune: The Machine Crusade (2003)
  • Dune: The Battle of Corrin (2004)

Kolmas romaanikokonaisuus on nimeltään Heroes of Dune (”Dyynin sankarit”) ja se käsittelee Herbertin alkuperäisten romaanien väliin jääviä ajanjaksoja. Vuoteen 2009 mennessä näistä on ilmestynyt kaksi osaa:

  • Paul of Dune (2008)
  • Winds of Dune (2009)

Suunnitteilla on vielä kaksi osaa The Throne of Dune ja Leto of Dune.[4]

Neljännessä romaanitrilogiassa Great Schools of Dune kerrotaan suurten koulujen muodostamisesta: Bene Gesserit, Mentaatit, Suk-lääkärit, Avaruuskilta ja Killan navigaattoreiden koulut.[5]

  • The Sisterhood of Dune (2012).[5]

Romaanien juoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

DyyniMuokkaa

Ensimmäisen kirjan alussa Caladanissa asuva Atreidesin suku on juuri saanut hallintaansa Arrakis-planeetan rohtovaroineen, joita muut aatelishuoneet haluaisivat myös kontrolloida. Aavikkoisen Arrakis-planeetan hallitsijaksi määrätty Atreidesin herttua Leto Atreides sekä hänen poikansa Paul joutuvat Harkonnenien vallankaappausyrityksen kohteeksi. Yksin kukaan suvuista ei kuitenkaan kykene toteuttamaan vallankaappausaietta, joten Harkonnenit liittoutuvat imperiumia hallitsevan Corrinon huoneen kanssa, jotka Harkonnenit kuitenkin pettävät myöhemmin. Hallitsija Leto joutuu salamurhajuonen uhriksi ja tekee itsemurhan puremalla rikki kavaltajansa, suvun lääkärin Yuehin asentaman syanidihampaan. Hänen poikansa Paul sekä tämän äiti, Leton jalkavaimo Jessica pakenevat erämaahan, jossa heidän uskotaan kuolleen. Harkonnenien huone palaa valtaan Arrakiksella.

Paul sekä Jessica Atreides selviytyvät erämaassa planeetan alkuperäiskansan, salaperäisten fremenien avulla, joilla on jatkuvasta rohdon nauttimisesta siniset silmänvalkuaiset. Fremenit ovat uskonnollisia ja odottavat ennustetun messiaan tulemista, josta on tuleva heidän hallitsijansa, joka vapauttaa heidät vuosituhansien riistosta. Uutta messiasta kutsutaan nimellä Muad’Dib. Legendat messiaasta ovat itse asiassa Bene Gesserit -sisaruskunnan viljelemää propagandaa. Järjestön kouluttama Jessica pystyy käyttämään koulutuksensa pohjalta taruja hyväkseen voittaakseen fremenien luottamuksen ja pelastaakseen itsensä sekä poikansa.

Epäluuloinen alkuperäisasukas haastaa Paulin kaksintaisteluun. Taisteluparinsa surmattuaan Paul saa fremenien perinteiden mukaan huolehdittavakseen miehen vaimon, Harahin, ja lapset. Äiti ja poika onnistuvat vakuuttamaan fremenien johtajan Stilgarin. Paul alkaa nauttia rohtoa, jolla on hyvin kauaskantoiset seuraukset Paulille. Rohdon nauttimisen myötä Paul muuttuu, ja hänestä tulee fremenien tarinoiden messias Muad’Dib. Hän tapaa fremeninaisen Chanin, johon rakastuu. He saavat pojan.

Dyynin MessiasMuokkaa

Viimein Paul Muad’Dib, fremenien messias, kokoaa sotajoukkonsa johtaen heidät hyökkäykseen Harkonnenien vallassa olevaa palatsia vastaan. Paul Muab’Dib voittaa taistelun ja syöksee Harkonnien vallasta. Hän avioituu poliittisista syistä keisarillisen prinsessan, Irulanin, kanssa. Chani jää Paulin rakastamaksi jalkavaimoksi – samoin kuin Paulin äiti Jessica oli pojan isän Leton jalkavaimo.

Kirjan lopussa Paul menee yksin erämaahan kuolemaan huomattuaan, ettei Muad’Dib johtaisikaan uskollisia fremeneita vapauteen. Hän tuntee pettäneensä alkuperäiskansan ja ansainneensa kuoleman.

Children of DuneMuokkaa

Paul Atreidesin kaksi lasta Leto ja Ghamina ovat saaneet Paulilta perinnökseen voimia, jotka myllertävät valtaapitävän Atreidesin huonetta. Ghamina on fremeniäitinsä, Paulin vaimon Chanin, kaltainen ulkoisesti kuin sisäisestikin. Leto on taas Paulin kaltainen, tuntien että hänen elämällään on jokin merkittävä tarkoitus.

Prinsessa Alia Atreides on Paulin nuorempi sisko, joka janoaa valtaa Atreidesin huoneessa. Alialla ei ole samantasoisia henkisiä voimia kuin Letolla tai Ghaminalla ja on syystä katkera. Alia tuntee muuttuvansa enemmän äitinsä Jessican kaltaiseksi noidaksi kuin ihmiseksi. Hän tuntee kahden voiman taistelevan hänessä, eikä pelkää pahemman voimista olevan saamassa hänestä yliotetta. Juuri tämä voima haluaisi tappaa Leton siskon Ghaminan.

Bene Gesseritin sukua kutsutaan noidiksi. Fremenit kutsuvat lady Jessicaa CoanTeeniksi: ”The female death spirit that walks without feet” (naispuolinen kuoleman henki, joka kulkee kävelemättä).

Leto tekee päätöksen ja pakenee erämaahan, jossa rohdon myötä hän saa lisää yliluonnollisia voimia. Samalla hänen ihonsa alkaa muuttua, kun pikkuluojiksi kutsutut isojen hiekkamatojen toukat peittävät hänen ihonsa. Leto muistaa jostain kuulemansa sanat: ”Ihoni ei ole minun ihoni”. Leto ja pikkuluojat alkavat elää symbioosissa.

Kaduilla liikkuvan verhoutuneen henkilön arvellaan olevan kuollut Muad'Dib Paul Atreides. Viimein katkera Paul kohtaa poikansa, juuri sellaisen sankarin, jollaiseksi hänen itsensä piti tulla, kaikkien näiden vaiheiden jälkeen.

God-Emperor of DuneMuokkaa

Leto, josta on kasvanut jättiläismäinen jo tuhansia vuosia elänyt Jumala-Keisari, asuu Arrakis-planeetalla. Hänelle tuodaan Duncan Idaho -ghola (eli klooni), koska Leto on tuhonnut (ties kuinkamonennen) aikaisemman kloonin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

PopulaarikulttuuriMuokkaa

Yhtye Iron Maiden on myös tehnyt kappaleen ”To Tame A Land”, joka perustuu Dyyni-romaaneihin.

Romaanien suomennoksetMuokkaa

Romaanisarjasta on suomennettu vain kaksi ensimmäistä osaa.

  • Dyyni. Ensimmäinen osa: Dyyni. (Dune, 1965.) Suomentanut Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Sci-fi-sarja. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11376-X.
  • Dyyni. Toinen osa: Muad’Dib. (Dune, 1965.) Suomentanut Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Sci-fi-sarja. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11575-4.
  • Dyyni. Kolmas osa: Profeetta. (Dune, 1965.) Suomentanut Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Sci-fi-sarja. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11994-6.
  • Dyynin Messias. (Dune Messiah, 1969.) Suomentanut Hilkka Pekkanen. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14536-X.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Dune Novels Timeline
  2. ↑ a b DiTommaso
  3. ↑ Larsen 2007
  4. ↑ Novels – Official Site
  5. ↑ a b Brainstorming THE SISTERHOOD OF DUNE July 15, 2010. DuneNovels.com. Arkistoitu toukokuu 18, 2011. Viitattu August 22, 2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dyyni.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dyyni_(kirjasarja)&oldid=21000643”