Doramaria Purschian

Doramaria Purschian, alkuperäiseltä nimeltään Ella Margaretha Maria Dora Purschian (6. heinäkuuta 1890 Berliini11. heinäkuuta 1972 Berliini) oli saksalainen ekspressionistinen kuvataiteilija. Purschian opiskeli vuosina 1907–1909 piirustuksenopettajaksi. Hän pääsi myös taideakatemiaan, vaikka taideakatemia antoi naisille virallisen opiskeluluvan vasta vuonna 1919.[1]

Doramaria Purschian: Maatalo ja puita, maalattu vuonna 1908.

Opintojaan Purschian jatkoi Fritz Bürgerin ja Lovis Corinthin johdolla vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan vuosina 1914–1918 hän työskenteli sairaanhoitajana.[1]

Toden teolla Purschianin taiteilijanura lähti käyntiin rauhan palattua. Hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä jo vuonna 1918 ja sen jälkeen hän työskenteli vapaana taiteilijana. Hän teki myös muotokuvia tilaustöinä. Kun Purschianin veli kuoli vuonna 1939, hän lopetti maalaamisen ja ryhtyi johtamaan perheyritystä. Saksaa hallinneet kansallissosialistit pitivät Purschiania hyvänä kuvaamaan lapsia ja hänen muotokuviaan ansiokkaina.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Purschian sai yhdysvaltalaisen tunnustuspalkinnon New Yorkissa pidetyssä näyttelyssä vuonna 1969. Lisäksi hänet otettiin Rooman taideakatemian kunniajäseneksi. Vuonna 1948 Purschian joutui väkivaltaisen katuryöstön uhriksi eikä koskaan täysin toipunut saamistaan vammoista.[2][1]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.