Avaa päävalikko

Djibo Bakary (1922 Soudouré16. huhtikuuta 1998 Niamey) oli nigeriläinen poliitikko.

Bakary syntyi kyläpäällikön perheeseen Niameyn länsipuolella. Hän oli Nigerin presidentin Hamani Diorin sukulainen ja etniseltä taustaltaan djerma.[1]

Bakary vietiin lapsena Tahouaan, jossa hän kävi koulua ja oppi hausan kielen. Pakkotyöhön tuomitun isän näkeminen herätti pojan poliittisen tietoisuuden. Vuonna 1941 Bakary valmistui William Ponty -koulusta Senegalissa. Palattuaan kotimaahansa hän työskenteli opettajana Niameyssa ja Birni N’Konnissa. Saatuaan vuonna 1945 siirron Agadeziin Bakary alkoi vastustaa siirtomaahallinnon pakkotyötä ja ruumiinrangaistuksia. Vuonna 1946 hän perusti Zinderissä Nigerin edistyspuolueen paikallisjärjestön.[1]

Vuonna 1947 Bakarysta tuli edistyspuolueen pääsihteeri. Vuonna 1951 hän joutui eroamaan puolueesta kannatettuaan yhteistyötä Ranskan kommunistien kanssa. Bakary osallistui ammattiyhdistystoimintaan ja hänet valittiin kommunistien edustajana Ranskan talous- ja sosiaalineuvostoon. Vuonna 1953 Bakary ja Abdoulaye Mamani järjestivät Nigerin ensimmäisen laajan työtaistelun.[1]

Vuonna 1954 Bakary liittyi Nigerin demokraattiseen liittoon, joka sittemmin tuli tunnetuksi Sawaba-puolueena. Puolueen ideologiana oli marxilaisvaikutteinen nationalismi, joka vastusti siirtomaavaltaa ja siitä hyötynyttä paikallista eliittiä. Bakary käytti hyväkseen etnistä taustaansa hausaa puhuvana djermana, jota monet pitivät songhaina, ja teki kompromisseja perinteisten päällikköjen ja edistyspuolueen kanssa. Vuonna 1956 hänet valittiin Niameyn ensimmäiseksi kaupunginjohtajaksi ja maaliskuun 1957 vaalien jälkeen autonomisen Nigerin pääministeriksi. Vuoden 1958 perustuslakiäänestyksessä Bakary kannatti eroa Ranskan yhteisöstä, mikä johti hänen syrjäyttämiseensä, edistyspuolueen valtaannousuun ja Sawaban toiminnan kieltämiseen.[1]

Syksyllä 1959 Bakary joutui lähtemään maanpakoon Maliin, jossa hän järjesteli Sawaban sissiliikettä ja nigeriläisten opiskelua kommunistimaissa. Hän matkusteli ulkomailla ja muutti vuonna 1962 murhayritysten pelossa Ghanaan. Vuonna 1964 Sawaba käynnisti Nigerissä sissisodan, joka päättyi presidentti Hamani Diorin epäonnistuneeseen murhayritykseen huhtikuussa 1965. Kwame Nkrumahin menetettyä valtansa Ghanassa Bakary pakeni ulkomaille ja asettui perheensä kanssa Guineaan. Yritykset sissisodan jatkamiseksi päättyivät vuonna 1969.[1]

Bakary palasi Nigeriin vuoden 1974 sotilasvallankaappauksen ja Sawaban kannattajien vapauttamisen jälkeen. Seuraavana vuonna sotilasjuntan johtaja Seyni Kountché pidätti hänet tovereineen. Bakary istui vangittuna N’Guigmissa ja Agadezissa ja sittemmin kotiarestissa Niameyssa. Kotiaresti päättyi virallisesti vuonna 1984, mutta Bakaryn poliittinen valvonta jatkui Seyni Kountchén kuolemaan asti vuonna 1987.[1]

Nigerin siirryttyä monipuoluejärjestelmään Bakary yritti paluuta politiikkaan, mutta hävisi vuoden 1993 vaaleissa. Monet hänen entisistä kannattajistaan syyttivät häntä vuosien 1964–1965 epäonnistuneesta sissisodasta ja sitä seuranneista kostotoimista. Bakary teki sovinnon Hamani Diorin kanssa ja hänen muistelmansa kertovat ainoastaan ajasta ennen Sawaban sissisotaa ja presidentin murhayritystä. Hänet haudattiin virallisin menoin kotikyläänsä Soudouréen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Dictionary of African Biography, s. 355–357. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5.