Dissoderma
Dissoderma on Squamanitaceae-heimoon kuuluva sienisuku. Lajit ovat helttasieniä, jotka loisivat muilla helttasienillä.
| Dissoderma | |
|---|---|
 Tuoksupahkajalka (Dissoderma odoratum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Squamanitaceae |
| Suku: |
Dissoderma (A.H. Sm. & Singer) Singer |
Kuvaus muokkaa
Dissoderma sisältää helttasieniä, joilla on harmaa tai purppuranharmaa lakki. Itiöemät ovat pienikokoisia ja yleensä ohutmaltoisia. Tuppea ei ole. Mikroskooppisista piirteistä tunnusomaista on kystidien puuttuminen.[1]
Ekologia muokkaa
Dissoderma-lajit ovat muiden helttasienten loisia. Ne loisivat ainakin ryhäkkäillä (Cystoderma), nääpiköillä (Galerina), kantosienillä (Kuehneromyces) ja tympösillä (Hebeloma). Eri Dissoderma-lajit loisivat usein eri isäntälajeilla.[1]
Taksonomia muokkaa
Dissoderma oli alun perin Cystoderma-suvun alasuku, jonka Alexander Hanchett Smith ja Rolf Singer kuvasivat vuonna 1948. Se sisälsi lajin Cystoderma paradoxum. Vuonna 1973 Singer erotti alasuvun yksilajiseksi Dissoderma-suvuksi.[1]
2010-luvulla Dissoderma-sukua on pidetty pahkajalkojen suvun (Squamanita) synonyyminä. DNA-tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että Squamanita on parafyleettinen. Nykyisen muotonsa Dissoderma sai vuonna 2022, kun Squamanita jaettiin kahtia.[1] Kaikki Suomessa esiintyvät pahkajalat siirrettiin Squamanita-suvusta Dissoderma-sukuun. Samalla napapahkajalka (Squamanita umbilicata) muutettiin ryhäpahkajalan (Dissoderma paradoxum) synonyymiksi. Suomalaisia lajeja on siten kolme.[1][2]
Lajit muokkaa
- Silopahkajalka (Dissoderma contortipes)
- Dissoderma fimbriatum
- Dissoderma galerinicola
- Tuoksupahkajalka (Dissoderma odoratum)
- Ryhäpahkajalka (Dissoderma paradoxum)
- Dissoderma pearsonii
- Dissoderma phaeolepioticola
- Dissoderma stuntzii
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Saar, Irja et al.: A phylogenetic overview of Squamanita, with descriptions of nine new species and four new combinations. Mycologia, 4.7.2022, 114. vsk, nro 4, s. 769–797. Taylor & Francis. doi:10.1080/00275514.2022.2059639. ISSN 0027-5514. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Pahkajalat – Squamanita Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 8.12.2022.