Difosforitetrajodidi
Difosforitetrajodidi eli fosforidijodidi tai tetrajodidifosfiini (P2I4) on fosforin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdisteessä fosforilla on sille epätyypillinen hapetusluku +II ja fosforitetrajodidi on stabiilein fosforin tetrahalogenideista.[3][4][5] Yhdistettä käytetään orgaanisissa synteeseissä.
| Difosforitetrajodidi | |
|---|---|
-iodid.png) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | P2I4 |
| Moolimassa | 569,54 |
| Ulkomuoto | Oranssi kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 125,5 °C[2] |
| Kiehumispiste | Hajoaa |
| Tiheys | 3,89 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa disfosforitetrajodidi on oranssinväristä kiteistä ainetta. Yhdiste reagoi helposti veden kanssa muodostaen vetyjodidia, fosfiinia, hypofosforihapoketta, fosforihapoketta ja fosforihappoa. Sen sijaan se liukenee hiilidisulfidiin ja hieman dikloorimetaaniin. Yhdiste on voimakas pelkistin. Difosforitetrajodidi hajoaa kuumennettaessa fosforitrijodidiksi ja punaiseksi fosforiksi.[1][5][6]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Difosforitetrajodidia voidaan valmistaa hiilidisulfidiin liuotetun punaisen fosforin ja jodin välisellä reaktiolla. Muita tapoja yhdisteen syntetisoimiseksi ovat valkoisen fosforin ja vetyjodidin tai fosfiinin ja jodin väliset reaktiot.[1][5][4]
- P4 + 4 I2 → 2 P2I4
- 8 PH3 + 5 I2 → P2I4 + 6 PH4I
Difosforitetrajodidia käytetään orgaanisissa synteeseissä substituutioissa, pelkistyksissä ja dehydrausreaktioissa.[6] Yhdessä litiumalumiinihydridin kanssa se pelkistää aromaattiset ketonit aromaattisiksi hiilivedyiksi.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 162. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.80. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.7.2014). (englanniksi)
- ↑ N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 706. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.7.2014). (englanniksi)
- ↑ a b c D.E.C. Corbridge: Phosphorus, s. 151–152. CRC Press, 2013. ISBN 9781439840887. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.7.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Alain Krief & Vikas N. Telvekar: Diphosphorus Tetraiodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.7.2014
- ↑ Daniel Bellus,Chao-Jun Li,Teck-Peng Loh,Istvan Marko,Keiji Maruoka,Norikazu Miyoshi,Kunio Mochida,Ryoji Noyori,Masataka Oishi,Takashi Ooi,Susumu Saito,Makoto Shimizu,Tamotsu Takahashi,Sadao Tsuboi,Masahiko Yamaguchi,Hisashi Yamamoto,Akira Yanagisawa,Hajime Yasuda: Science of Synthesis, s. 36. Georg Thieme Verlag, 2014. ISBN 9783131717719. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.7.2014). (englanniksi)