Derbyn silkkikehräämö

Derbyn silkkikehräämö on 1700-luvun silkkikehräämö Derbyn kaupungissa Englannissa. Kehräämössä toimii nykyisin Derbyn teollisuusmuseo.

Derbyn teollisuusmuseo, jossa aikoinaan oli silkkikehräämö.

Historia

Silkkikehräämön perustivat vuonna 1721 veljekset John ja Thomas Lombe italialaisten suunnitelmien mukaiseksi Derwentjoen varteen, mistä kehräämön koneet saivat käyttöönsä vesivoimaa. John Lombe oli työskennellyt Thomas Cotchettin apuna, kun tämä yritti perustaa vesivoimalla toimivan kehräämön. Cotchettin yritys epäonnistui, ja Lombe matkusti Italian Piemonteen hankkimaan tarvittavaa osaamista teollisuusvakoilulla. Italialaiset eivät päästäneet häntä tutustumaan tehtaaseen, mutta Lombe lahjoi kaksi sikäläistä huoltomiestä päästämään hänet perehtymään laitteiden toimintaan. Hän piirsi koneiston osia muistiin iltaisin, salaisten tehdasvierailujensa jälkeen. Hän oli juuri ja juuri saanut tarpeeksi tietoa, kun jäi kiinni. Hän pakeni laivalla ja otti mukaansa kaksi häntä avustanutta italialaista joiden henki oli yhtä lailla vaarassa.

Lombe vuokrasi tehdasta varten 160 m pitkän ja vain 17 m leveän saaren. Italialaisten piirustusten mukaan tehdyt koneet tarvitsivat voimanlähteekseen seitsenmetrisen vesirattaan. Kehräämön vesirattaan, voimansiirron ja muut koneet toteutti George Sorocold, joka oli aikansa johtavia hydrauliikkainsinöörejä. Sorocoldille siirtyminen vesirattaista ja pumpuista hienoa silkkilankaa kehrääviin koneisiin oli haaste. Lopullisessa laitteistossa oli 10 000 värttinää, 25 000 kelapuolaa, lähes 5000 hammasratasta, yli 9000 kääntöpuolaa ja 46 000 vyyhdityspuolaa, joita kaikkia pyöritti yksi vesiratas. Tehdasrakennuksen rakennusaikana Lombe pystytti osia laitteistostaan kaupungintalon läheisyyteen, ja palkkasi vähävaraisia ihmisiä pyörittämään koneita käsin. Lomben tehdas tuotti silkkiä halvemmalla kuin italialaiset, ja auttoi häntä rahoittamaan lopullista yritystään. Kaikkiaan hän tarvitsi 30 000 punnan pääoman. Turvatakseen toimintansa Lombe hankki laitteistolleen patentin.

Yksityiskohta suojelluista porteista.

Derbyn silkkikehräämön rakentaminen kesti kolme vuotta. Se perustettiin soistuneeseen joenpohjaan 5–7 metriä pitkien tammipaalujen varaan, jotka juntattiin vieri viereen tarkoitusta varten kehitetyllä koneella. Tehtaaseen rakennettiin kahdeksan suurta salia, joissa oli yhteensä 468 ikkunaa. Valmistuttuaan kehräämörakennus oli viisikerroksinen, 33 m pitkä ja 12 m leveä.

Derbyn silkkikehräämön tuotannon ja työntekijöiden määrä oli suurempi kuin minkään aikaisemman tekstiiliverstaan. 1730-luvulla se työllisti yli 300 henkeä. Kehräämöstä kehittyi merkittävä nähtävyys, jossa esimerkiksi Samuel Johnson ja James Boswell vierailivat suurella Englannin kiertomatkallaan tutustumassa "sittemmin teolliseksi vallankumoukseksi kutsutun liikkeen pioneeriin". John Lombe kuoli vuonna 1722, ja tuhannet osallistuivat hänen hautajaisiinsa. Kun Lomben patentti raukesi vuonna 1732, Thomas Lombe yritti saada sille jatkoaikaa sillä perusteella, että ei ollut ehtinyt hyödyntää sitä taloudellisesti, koska laitteiston kehitys vei niin paljon aikaa. Parlamentti ei suostunut jatkamaan voimassaoloa, vaan maksoi mieluummin huomattavan korvauksen. Thomas Lombe eli loppuelämänsä Lontoossa ja kuoli vuonna 1739. Hänen 120 tuhannen punnan omaisuutensa jaettiin lesken ja kahden tyttären kesken. Leski yritti myydä tai vuokrata tehdasta moneen kertaan, sillä kasvanut kilpailu oli nakertanut tehtaan kannattavuutta. Lopulta hän myi sen Richard Wilsonille. Tehdas oli Mr. Swiftin hallussa vuoteen 1803 asti, ja hän teki laitteistoon monia parannuksia.

Merkitys

Derbyn silkkikehräämöön kehitettyjä rakenteita ja toimintaperiaatteita käytettiin monissa muissa tulevissa tehtaissa. Vuoteen 1850 mennessä Britannian silkintuotannossa työskenteli yli miljoona henkeä.

Samaan Derwentjoen laaksoon rakennettiin myöhemmin lisää tekstiilitehtaita, jotka yhdessä muodostavat vuodesta 2001 alkaen Unescon maailmanperintökohteen. Alkuperäisestä Derbyn silkkikehräämörakennuksesta on varsin vähän jäljellä, sillä se uusittiin perusteellisesti tulipalon jälkeen vuonna 1910. Takorautaiset portit vuodelta 1725 ovat English Heritagen suojelulistalla.