Delphine Batho

ranskalainen poliitikko
Delphine Batho vuonna 2013.

Delphine Batho (23. maaliskuuta 1973 Pariisi, Ranska) on ranskalainen poliitikko. Hän on ollut myös Ranskan kansalliskokouksen jäsen, Ekologian, kestävän kasvun ja energian ministeri sekä toinen oikeusministeri.

ElämäkertaMuokkaa

Delphine Batho on taideteollisen korkeakoulun professorin, valokuvaaja John Bathon tytär, ja hänen äitinsä, joka oli isän lailla valokuvaaja, oli Claude Batho. Delphine Batho menetti äitinsä kahdeksanvuotiaana.

Nuori Batho aloitti agitoimisen käydessään humanitäärisistä kysymyksistä jo yläkoulua[1]. Lukiolaisena hän jatkoi aktivisina, ja vuonna 1986 hän osallistui mielenilmauksiin ministeri Devaquet’n mukaan nimettyyn lakiprojektiin, jonka oli määrä tehdä isoja muutoksia lukiolakiin[2]. Poliittiseen toimintaansa hän sai vaikutteita taiteilijoilta, esimerkiksi Daniel Balavoinelta ja Coluchelta.

Bathon käydessä Pariisin tunnetuinta lukiota Lycèe Henri-IV:tä hänen luokkatoverinsa oli Mazarine Pingeot[3], joka on presidentti François Mitterrandin avioliiton ulkopuolella syntynyt tytär. Lukiolaisena hän liittyi vuonna 1988 SOS Racisme ja Federation indépendant et démocratique lycéenne (FIDL) -järjestöihin. Hänet valittiin jälkimmäisen järjestön puheenjohtajaksi parin vuoden kuluttua.

Batho tuli julkisuuteen vuonna 1990, kun lukiolaiset ja yliopisto-opiskelijat osoittivat voimakkaasti mieltään Ranskan opetusministeriä Lionel Jospinin vastaan suunittelemia uudistuksia vastaan. Kahden kuukauden lakkoilun jälkeen opiskelijat ja lukiolaiset onnistuivat tavoitteissaan.[4] Mielenosoitusten aikana Delphine pääsi esiintymään televisiolähetyksissä, ja hänet alettiin tuntea laajemmin.

Tie sosialistiksi ja sieltä poisMuokkaa

Toiminta ja vastuulliset tehtävät SOS Racisme -järjestössä ja Lukiolaisten liitossa olivat ponnahduslautoina Bathon seuraavalle siirrolle. Hän liittyi Ranskan sosialistiseen puolueeseen. Puolueessa hän oli erikoistunut kokonaisvaltaisesti turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin. Vuonna 2007 hänet äänestettiin Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi Ségolène Royalin paikalle tämän luovuttua edustajan tehtävistä.

Batho toimi presidentti François Hollanden tiedottajana tämän presidenttivaalikampanjan aikana vuonna 2012. Sittemmin hänet nimitettiin toiseksi oikeusministeriksi Jean-Marc Ayraultin ensimmäiseen hallitukseen. Tehtävä jäi lyhytaikaiseksi, sillä hänet nimitettiin jo samana kesänä 2012 ekologian, kestävän kasvun ja energian ministeriksi Jean-Marc Ayraultin toiseen hallitukseen.

Delphine Batho ajautui 2. heinäkuuta 2013 syvään ristiriitaan hallituksen budjettipolitiikasta. Ranskan presidentti vapautti hänet ministerin tehtävästä pääministerin aloitteesta.

Batho valittiin vuonna 2013 kansalliskokoukseen uudelleen, ja samoin tapahtui vuoden 2017 kansalliskokousvaalissa. Valituksi tulemisen myötä hänestä tuli Groupe Nouvell Gauche -parlamenttiryhmän varapuheenjohtaja. Vuonna 2018 hän erosi sosialistien ryhmästä ja on nykyisin mihinkään ryhmään kuulumaton kansalliskokouksen jäsen.

JulkaisutMuokkaa

  • Insoumise, Éditions Grasset et Fasquelle, 2014.
  • Écologie intégrale le manifeste, Éditions du Rocher, 2019.

LähteetMuokkaa

  1. Éric Fottorino, Delphine Batho, petite-fille de 1789 et 1981, L'Hémicycle, 28 mars 2012.
  2. Delphine Batho, déléguée à la Justice, lepoint.fr, 16. toukokuuta 2012.
  3. Grazia.fr
  4. Constance Jamet, 40 ans de contestation étudiante en France, Le Figaro du 21 novembre 2007.