Avaa päävalikko
Delphine Batho vuonna 2013.

Delphine Batho (23. maaliskuuta 1973 Pariisi, Ranska) on ranskalainen poliitikko. Hän on ollut myös Ranskan kansalliskokouksen jäsen, Ekologian- kestävän kasvun- ja energian ministeri sekä toinen oikeusministeri.

ElämäkertaMuokkaa

Delphine Batho on valokuvaaja ka taideteollisen korkeakoulun professorin John Bathon tytär ja hänen äitinsä, joka oli isän lailla valokuvaaja, oli Claude Batho. Delphinen menetti äitinsä jo kahdeksanvuotiaana.

Delphine Batho on valokuvaaja ka taideteollisen korkeakoulun professorin John Bathon tytär ja hänen äitinsä, joka oli isän lailla valokuvaaja, oli Claude Batho. Delphinen menetti äitinsä jo kahdeksanvuotiaana.

Nuori Delphine aloitti agitoiminen jo yläkoulua käydessään humanitäärisistä kysymyksistä[1]. Lukiolaisena hän jatkoi aktivisina ja vuonna 1986 hän osallistui mielenilmauksiin ministeri Devaquet’n mukaan nimettyyn lakiprojektiin, jonka oli määrä tehdä isoja muutoksia lukiolakiin[2]. Poliittiseen toimintaansa hän sai vaikutteita taitelijoita, kuten Daniel Balavoine ja Coluche.

Ollessaan lukiolaisena Pariisin tunnetuimmassa lukiossa, Lycèe Henri-IV, hän oli samalla luokalla kuin Mazarine Pingeot[3], joka on presidentti François Mitterrandin avioliiton ulkopuolella syntynyt tytär. Lukiolaisen hän liittyi vuonna 1988 SOS Racisme ja Federation indépendant et démocratique lycéenne (FIDL ) järjestöihin. Viimemainitun järjestön puheenjohtajuuden hän sai parin vuoden kuluttua.

Suurelle yleisölle Delphine Batho tuli vuonna 1990 kun lukiolaiset ja yliopisto-opiskelijat osittivat voimakkaasti mieltään Ranskan opetusministeri Lionel Jospinia vastaan suunittelemien refoprmien johdosta. Kahden kuukauden lakkoilun jälkeen opiskelijat ja lukiolaiset onnistuivat tavoitteissaan.[4] Mielenosoitusten aikana Delphine pääsi esiintymään televisiolähetyksissä ja siitä hänen tuntemisensa levisi.

Tie sosialistiksi ja sieltä poisMuokkaa

Toiminta ja vastuulliset tehtävät SOS Racisme -järjestössä ja Lukiolaisten liitossa olivat ponnahduslautoina Delphine Bathon seuraavalle siirrolle. Hän liittyi Ranskan sosialistiseen puolueeseen. Puolueessa hän oli erikoistunut kokonaisvaltaisesti turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin. Vuonna 2007 hänet äänestettiin Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi Ségolène Royalin paikalle, tämän luovuttu edustajan tehtävistä.

Delphine Bathon toimi presidentti François Hollanden tiedottajana tämän presidenttivaalikampanjan aikana vuonna 2012. Sittemmin hänet nimitettiin toiseksi oikeusministeriksi Jean-Marc Ayraultin ensimmäiseen hallitukseen. Tämä posti jäi lyhytaikaiseksi, sillä hänet nimitettiin jo samana kesänä 2012 Ekologian- kestävän kasvun- ja energian ministeriksi Jean-Marc Ayraultin toiseen hallitukseen.

Delphine Bathon ajautui 2. heinäkuuta 2013 syvään ristiriitaan Hallituksen budjettipolitiikasta. ranskan presidentti vapautti hänet ministerin tehtävästä ja tämä tapahtui pääministerin aloitteesta.

Hänet valittiin uudelleen Kansalliskokoukseen vuonna 2013 ja samoin tapahtui vuoden 2017 kansalliskokouksen vaalissa. valituksi tulemisen myötä hänestä tuli Groupe Nouvell Gauche -parlamenttiryhmän varapuheenjohtaja. Vuonna 2018 hän erosi sosialistien ryhmästä ja on nykyisin mihinkään ryhmään kuulumaton kansalliskokouksen jäsen.

JulkaisutMuokkaa

  • Insoumise, Éditions Grasset et Fasquelle, 2014.
  • Écologie intégrale le manifeste, Éditions du Rocher, 2019.

LähteetMuokkaa

  1. Éric Fottorino, « Delphine Batho, petite-fille de 1789 et 1981 », L'Hémicycle, 28 mars 2012.
  2. Delphine Batho, déléguée à la Justice, lepoint.fr, 16. toukokuuta 2012.
  3. https://www.grazia.fr/news-et-societe/news/10-choses-que-vous-ne-savez-peut-etre-pas-sur-delphine-batho-553818
  4. Constance Jamet; « 40 ans de contestation étudiante en France », Le Figaro du 21 novembre 2007.