Avaa päävalikko

DP (pikakivääri)

neuvostoliittolainen pikakivääri
(Ohjattu sivulta Degtjarjov DP-27)

Degtjarjova Pehotnyi tai lyhennettynä DP (ven. Ручной пулемет Дегтярёва, пехотный (ДП), Rutšnoi pulemjot Degtjarjova, pehotnyi (DP)) on Vasili Degtjarjovin suunnittelema pikakivääri, jonka suunnittelu aloitettiin vuonna 1921. Puna-armeija otti aseen palveluskäyttöön vuonna 1928.[1] Uudistettu versio DPM tuli tuotantoon 1945. Aseella voi ampua ainoastaan sarjatulta. Piipun jäähdyttämiseksi DP toimii avoimelta lukolta; lukko jää taakse, kun liipaisin vapautetaan. Aseen piippu voidaan vaihtaa kentällä ylikuumenemisen varalta mutta sotilaille annettiin harvoin varapiippua. Aseen päällä oleva rumpulipas ei ole lialle herkkä.lähde?

DP-27
Machine gun DP MON.jpg
Tyyppi kaasumäntätoiminen pikakivääri
Valmistaja Kovrovin asetehdas
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Valmistusvuodet 1928–1960-luku
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62 × 54R
Aseen pituus 1 290 mm
Piipun pituus 605 mm
Paino (tyhjänä) 9,3 kg
Lipas lautasmallinen rumpulipas
Kapasiteetti 47 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 850 m/s
Tehokas kantama 800 m
Tulinopeus (laukausta/min) 500–600 l/min

Modernisoitu versio DPM otettiin valmistukseen 1943–44. Tätä valmistettiin myös Kiinassa nimellä Tyyppi 53. Lentokoneisiin tarkoitettiin DA. Sitä käytettiin Tupolev TB-3, Polikarpov R-5 ja Polikarpov Po-2 -koneissa, mutta ase jäi harvinaiseksi ja korvattiin pian ŠKASilla. Panssariajoneuvoissa käytettiin malleja DT (Дегтярёва танковый) ja DTM (modernisoitu). Vuonna 1946 otettiin käyttöön vyösyöttöinen, raskaammalla piipulla varustettu RP-46 (Ротный пулемет – komppanian konekivääri). Tätä valmistettiin myös Kiinassa ja Pohjois-Koreassa.

Käyttö SuomessaMuokkaa

Suomalaiset saivat asetta talvi- ja jatkosodan aikana sotasaaliiksi niin suuria määriä (noin 9 000 kpl), että se syrjäytti rintamakäytössä Lahti-Saloranta M/26 -pikakiväärin toimintavarmuutensa ansiosta. Ase säilyi puolustusvoimien käytössä 1990-luvulle asti.

Emma-nimitysMuokkaa

Suomessa asetta nimitettiin Emmaksi 1930-luvun ”Emma”-iskelmän ja äänilevyä muistuttavan rumpulippaan (jonka kansi pyörii ammuttaessa) synnyttämän mielleyhtymän vuoksi.

LähteetMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Palokangas, Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988. Suomen Asehistoriallinen Seura, 1991. ISBN 951-25-0508-8.
  • Smith, Graham (toim.): Sotilaskäsiaseet. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0.
  • Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2 : Sotilasaseet. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 1987. ISBN 951-99887-0-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa