D. B. Cooper
D. B. Cooper (myös ”Dan Cooper”) on lehdistön antama nimi lentokonekaappaajalle, joka marraskuun 24. päivänä 1971 kaappasi Yhdysvalloissa Portlandista Seattleen matkalla olleen Boeing 727 -lentokoneen. Kaappaaja oli lippua ostaessaan sanonut nimekseen Dan Cooper ja lehdistö sai tutkinnan aikaan tietoonsa FBI:n kuulustelevan D. B. Cooperia, jonka osuutta kaappaukseen ei kuitenkaan voitu osoittaa.
| D. B. Cooper | |
|---|---|
 FBI:n vuoden 1971 piirros D. B. Cooperista. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Ei tietoja |
| Kadonnut | 24. marraskuuta 1971 |
| Maa |
 Yhdysvallat |
| Nykytila | Vapaana, luultavasti kuollut |
| Kuollut | Ei tietoja |
| Muut tiedot | |
| Muut nimet | Dan Cooper |
Kaappaaja uhkasi räjäyttää koneen matkalaukussaan olleella pommilla ja vaati lunnaiksi 200 000 dollaria ja kahta laskuvarjoa ja kahta varavarjoa. Saatuaan rahat ja laskuvarjot Seattlen lentokentällä hän vapautti koneen matkustajat ja määräsi lentäjät viemään koneen uudelleen ilmaan. Kaappaaja hyppäsi koneesta laskuvarjolla Yhdysvaltojen luoteisrannikolla Kaskadien yläpuolella.
Lentokonekaappaus, jolle FBI on antanut koodinimen ”Norjak”, on edelleen ratkaisematta, eikä kaappaajan henkilöllisyydestä ole tietoa. Ensimmäisen viiden vuoden aikana FBI tutki yli 800 henkilön liittymistä tapaukseen, ja useat henkilöt ovat ilmoittaneet olevansa tai tietävänsä Dan Cooperin. Monet uskovat Cooperin kuolleen hypyssä, sillä olosuhteet olivat erittäin vaikeat ja hyppypaikka oli vuoristoisella ja metsäisellä alueella. Helmikuussa 1980 kahdeksanvuotias löysi Columbiajoen rannalta 5 800 dollaria kahdenkymmenen dollarin seteleinä, jotka olivat osa kaappaajalle annettuja lunnasrahoja.[1]
Tapaus on ainoa selvittämätön lentokonekaappaus Yhdysvaltain historiassa[2].
Kaappaus
muokkaaKiitospäivän aattona 24. marraskuuta 1971 noin 40-vuotias mies, joka kutsui itseään Dan Cooperiksi, osti Portlandista yksisuuntaisen lipun Northwest Orientin lennolle Seattleen. Cooperia on kuvattu tavallisennäköiseksi ja hiljaiseksi mieheksi, jolla oli päällään puku, musta kravatti ja valkoinen paita.[3]
Cooper tilasi ennen lentoon lähtöä bourbonin ja soodaveden, mutta lennon alettua vähän kello 15:n jälkeen hän antoi Florence Schaffner -nimiselle lentoemännälle lapun. Yksin matkustavat miehet antoivat tuohon aikaan useinkin lappuja, joissa oli esimerkiksi puhelinnumero tai hotellihuoneen numero. Siksi Schaffnerkin laittoi sen ensin suoraan taskuunsa. Seuraavan kerran, kun Schaffner ohitti Cooperin paikan, tämä käski katsomaan lappua.[3][4]
Cooper kertoi laukussansa olevasta pommista ja sen jälkeen näytti laukun sisällön Schaffnerille, jonka mukaan laukussa oli paljon johtoja ja punaisia sauvoja. Cooper vaati Schaffnerin istumaan viereensä ja käski tämän kirjoittaa uuden lapun, jossa vaadittiin neljää laskuvarjoa ja 200 000 Yhdysvaltain dollaria, joka vastasi 2000-luvun alussa 1,2 miljoonaa dollaria.[3][5]
Schaffner meni toisen lentoemännän kanssa näyttämään lappua lentokapteeni Scottille, joka ilmoitti asiasta lennonjohtoon, joka puolestaan otti yhteyttä Seattlen poliisiin. Poliisi tiedotti asiasta myös FBI:tä. Cooper oli ollut vaatimuksissaan tarkka, sillä hän halusi rahan 20 dollarin seteleinä. Kuorma olisi sopiva laskuvarjolla hyppäämiseen ja isompia seteleitä voisi olla vaikea jakaa eteenpäin. Setelien sarjanumeroiden tuli olla satunnaisia, mutta FBI valitsi koodinumerolla L alkavia sarjanumeroita. Laskuvarjot olivat paljon vaikeampi hankkia kuin rahat, ja Cooper hylkäsi McChordin lentotukikohdasta haetut varjot ja vaati siviilikäyttöiset. Lopulta poliisi osti sopivat varjot laskuvarjohyppykoulusta.[4]
Lentokapteeni sai 17.24 tiedon siitä, että Cooperin vaatimukset on täytetty. Kone laskeutui tämän jälkeen Seattle-Tacoman kansainväliselle lentoasemalle. Kapteeni rullasi Cooperin vaatimuksesta sivussa olleelle hyvin valaistulle alueelle. Cooper pimensi myös koneen valot ja vaati, ettei yksikään kulkuneuvo saisi lähestyä konetta. Vain yksin tuleva henkilö saisi ajaa lähelle ja tuoda Cooperille rahat ja laskuvarjot. Kun Cooper oli saanut tavarat, hän vapautti kaikki 36 matkustajaa ja Schaffnerin. Ohjaamon henkilökunta ja toinen lentoemäntä Tina Mucklow jäivät koneeseen.[4]
Tankkaamisen jälkeen kone lähti uudestaan lentoon, ja Cooper ohjeisti lentämään kohti Méxicoa.[5] Hän käski myös lentämään alle kolmessa kilometrissä ja pitämään lentonopeuden alle 150 solmussa. Kapteeni kertoi Cooperille, ettei kone pystyisi edes täydellä tankilla lentämään tuolla korkeudella ja nopeudella Méxicoon asti. Tämän jälkeen Cooper ja kapteeni sopivat tankkauksesta Nevadan Renossa.[4]
Noin kello 20.00 Cooper hyppäsi koneesta lunnasrahojen kanssa Seattlen ja Renon välillä. Monet ovat epäilleet koneen olleen lähellä Arielia.[5] Kone laskeutui 22.15 Renoon.[4]
Tutkinta
muokkaa
FBI aloitti heti tapauksen jälkeen NORJAK-nimen saaneen tutkimuksen, josta muodostui yksi viraston pisimmistä ja laajimmista. Cooperin uskottiin alkujaan tuntevan hyvin sekä koneen että alueen. Hänen epäiltiin myös palvelleen asevoimissa, ehkä jopa laskuvarjojoukoissa. Myöhemmin hänen hyppykokemuksensa on kyseenalaistettu, koska olosuhteet olivat niin vaaralliset eikä Cooper ollut huomannut, että hänen varavarjonsa oli ommeltu kiinni harjoituskäyttöä varten.[5]
FBI:lla oli viiden ensimmäisen tutkimusvuoden aikana ollut yli 800 mahdollista epäiltyä.[3] Heistä lähes kaikki pystyttiin rajaamaan pois. Cooper oli riisunut kravattinsa ennen hyppäämistä, ja siitä kerätyn DNA:n perusteella moni voitiin vapauttaa epäilyistä.[5]
Yksi FBI:n pääepäiltyjä oli Richard Floyd McCoy,[5] joka oli alle viisi kuukautta Cooperin jälkeen tehnyt samantyyppisen kaappauksen ja jäänyt kiinni. Hänet kuitenkin poistettiin epäiltyjen joukosta, sillä hän ei vastannut lentoemäntien antamia tuntomerkkejä Cooperista. Lisäksi McCoyn syyttömyyden puolesta oli muitakin tekijöitä.[3]
Monet ovat ajatelleet, että Cooper ei selviytynyt hypystään. Hänellä oli niin ikään täysin olosuhteisiin sopimaton vaatetus, puku, trenssi ja louferit. Hänen laskuvarjoaan ei pystynyt ohjaamaan, ja tuuli puhalsi yli 320 kilometriä tunnissa koneen lentokorkeudessa. Laskeutumispaikka oli lisäksi erittäin epätasaista ja metsäistä.[5] Myös vuonna 1980 löydettyjä rahoja on pidetty todisteena siitä, ettei Cooper selvinnyt hengissä. Eräs kahdeksanvuotias poika havaitsi helmikuussa Columbiajoen töyräällä kasan maatuvia 20 dollarin seteleitä yhteensä 5 880 dollarin arvosta. Setelit todettiin samoiksi, joita Cooperille annettiin.[4][5] Löydön seurauksena alueella tehtiin laajoja tutkimuksia, mutta todennäköisesti St. Helensin toukokuun purkaus tuhosi mahdolliset loput todisteet.[4]
Tutkimusten aikana usea henkilö on kertonut olevansa Dan Cooper, mutta tapauksista yksikään ei ole edennyt eteenpäin. FBI on verrannut jokaisen ilmottautuneen sormenjälkiä koneesta löytyneisiin tuntemattomiin jälkiin, mutta yksikään jälki ei ole täsmännyt. Marla Cooper kertoi elokuussa 2011 setänsä Dan Cooperin olevan kaappari. Monet muutkin ovat kertoneet kaukaisen sukulaisensa olevan D. B. Cooper. Toinen lentoemännistä jopa sanoi Marlan sedän näyttävän samalta kuin kaappaaja.[4]
FBI lopetti tapauksen tutkinnan heinäkuussa 2016, mutta vihjeitä tapaukseen liittyen otetaan yhä vastaan.[6]
Vuosien saatossa lukuisat amatöörisalapoliisit ovat nimittäneet useita henkilöitä D.B. Cooperiksi[7]. Esimerkiksi Eric Ulis oli vuonna 2019 “98-prosenttisen varma” D.B. Cooperin henkilöllisyydestä[7], mutta vuonna 2022 Ulis oli siirtänyt huomionsa toiseen henkilöön, jonka syyllisyyden puolesta puhui se, että hän aikoinaan työskenteli yrityksessä, jossa valmistettiin samaa titaaniseosta, jota oli löytynyt Cooperin kravatista[8].
Vaikutus
muokkaa
D. B. Cooperin vaikutus lentoturvallisuuteen oli merkittävä. 727-koneisiin asennettiin erityinen Cooper vane, laite joka estää takaportaiden laskemisen koneen ollessa ilmassa. Myös takarampilla varustettuja DC-9-lentokoneita varustettiin kyseisellä laitteella. Ohjaamoiden oviin asennettiin ovisilmä, ja lentokentillä koneisiin alettiin kulkea metallinpaljastinten kautta.
Cooperin mysteeri on myös innostanut monia, ja hänestä on tullut eräänlainen kansansankari. Häneen on siksi viitattu useissa lauluissa, kirjoissa ja elokuvissa.[5]
Teoksia
muokkaa- Geoffrey Gray: Skyjack: The Hunt for D.B. Cooper. 2011
- D. B. Cooper: Arvoituksellinen tapaus (D.B. Cooper: Where Are You?!) 2022. Dokumenttisarja, 4 osaa.
Lähteet
muokkaa- ↑ D. B. Cooper The Columbian. 15.10.2007. Viitattu 30.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Douglas Perry | The Oregonian/OregonLive: D.B. Cooper search leads to Bachelor Island; still-living suspect comes into focus oregonlive. 27.6.2019. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e D.B. Cooper Hijacking FBI. Viitattu 23.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h D.B. Cooper Crime Museum, LLC. Viitattu 23.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i D.B. Cooper Encyclopedia Britannica. 23.12.2020. Viitattu 23.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Myllyniemi, Timo & Alenius, Jari: FBI löi hanskat tiskiin: kaikkien aikojen lentokoneryöstö jää mysteeriksi – ”D.B. Cooper” pakeni laskuvarjolla Ilta-Sanomat. 13.7.2016. Viitattu 14.7.2016.
- ↑ a b Douglas Perry | The Oregonian/OregonLive: D.B. Cooper search leads to Bachelor Island; still-living suspect comes into focus oregonlive. 27.6.2019. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Douglas Perry | The Oregonian/OregonLive: New D.B. Cooper suspect revealed through lab analysis of skyjacker’s tie, just in time for CooperCon oregonlive. 10.11.2022. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- D.B. Cooper Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.11.2018 (englanniksi).
- Matarrese, Andy: Identifying the ‘real’ D.B. Cooper The Columbian. 16.8.2018. Viitattu 24.11.2018 (englanniksi).
- Hewitt, Scott: Unsolved mystery of D.B. Cooper comes to the Kiggins stage The Columbian. 17.11.2018. Viitattu 24.11.2018 (englanniksi).
- Evans, Tim: Everything you need to know about D.B. Cooper, the hijacking, the money and the letters Indianapolis Star. 3.8.2018. Viitattu 24.11.2018 (englanniksi).