Curt Björklund
Curt Ragnar Björklund (2. kesäkuuta 1893 Uusikaupunki – 21. kesäkuuta 1979[1]) oli suomalainen jääkärimajuri.[2][3]
Opinnot muokkaa
Curt Ragnar Björklundin vanhemmat olivat yliopettaja Carl Alexander Björklund ja Maria Elisahet Herler. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1948 Aslaug Catharina Neustedtin kanssa. Björklund kävi neljä luokkaa Kokkolan ruotsalaista yhteiskoulua ja Lenningin teknisen kutomakoulun Norrköpingissä. Suomen tykistökoulun kurssi hän suoritti vuonna 1918, Kadettikoulun kurssin kuuntelu-upseerina hän suoritti vuosina 1923–1924, ratsastuskurssin hän suoritti vuosina 1924–1925, autokoulunopettajatutkinnon hän suoritti ammatinedistämislaitoksessa vuonna 1929, moottoriajoneuvojen katsastusmiestutkinnon hän suoritti vuonna 1929, Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuosina 1930–1931.[2][3]
Jääkäriaika muokkaa
Tämä kutomoteknikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 9. huhtikuutakuuta 1916, josta hänet komennettiin 27. huhtikuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella. Hän suoritti Libaussa tiedonantokurssin vuonna 1917.[2][3]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 2. patteriin, jonka mukana hän otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä ja Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä hänet komennettiin Jääkäritykistöprikaatin 2. patteriston esikuntaan lähettiupseeriksi ja otti lähettiupseerina osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 26. elokuuta 1918 Kenttätykistörykmentti 1:een, missä komennettiin 11. marraskuuta 1919 päälliköksi 9. patteriin. Rykmentin adjutantiksi hänet komennettiin 1. toukokuuta 1919 ja majoitusmestariksi 7. helmikuuta 1920. Rykmentissä hän toimi myös päällikkönä alokaspatterissa sekä jaosjohtajana 6. patterissa ja varapäällikkönä 9. ja 6. patterissa. Kuormastopataljoonan kuormastokomppaniaan hänet komennettiin päälliköksi 18. maaliskuuta 1927 ja autokomppanian päälliköksi 9. maaliskuuta 1928. Palveli edelleen viimeksi mainitussa joukko-osastossa sen nimen muuttuessa ensin Huoltopataljoona n:o 2:ksi, sitten Huoltopataljoonaksi ja lopuksi Huoltorykmentiksi. Hänet määrättiin 2. lokakuuta 1930 kuormastokomppanian päälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1939 asti. Rannikkotykistön ampumamenetelmiin hän teki tutustumismatkan 15. kesäkuuta – 15. joulukuuta 1921. Erilliseen rannikkotykistöpatteriin hän oli komennettuna 14. helmikuuta – 21. kesäkuuta 1923 ja Suomen valkoiseen kaartiin 5. komppaniaan 1. marraskuuta 1924 – 1. tammikuuta 1926. Kuormastopataljoonan aliupseerikurssin johtajana hän toimi 1. marraskuuta 1927 – 10. helmikuuta 1928. Lockstedtissa jääkäripatsaanpaljastuksessa vuonna 1939 hän toimi lippu-upseerina.[2][3]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisotaan hän osallistui Kuljetusvälineosaston päällikkönä 2. Divisioonassa. Hän jatkoi samassa tehtävässä myös välirauhan aikana ja Jatkosodan alkaessa. Myöhemmin hänet komennettiin Kuormastovarikon päälliköksi. Sotien jälkeen hän toimi samassa tehtävässä, joka oli ns. palkkiovirka. Sotilasuran jälkeen hän toimi muun muassa vakuutusalalla. Hänen harrastuksistaan voidaan mainita ampuminen, kilpapurjehdus ja metsästys.[3]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|