Malikaapuyökkönen
Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) on kaapuyökkösiin lukeutuva, melko kookas, harmaankirjava yöperhoslaji. Se on yleistynyt Suomessa huomattavasti 2000-luvun aikana.
| Malikaapuyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Aitoyökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Kaapuyökköset Cuculliinae |
| Suku: | Kaapuyökköset Cucullia |
| Laji: | absinthii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cucullia absinthii |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Malikaapuyökkönen kuuluu kookkaisiin, harmaisiin kaapuyökkösiin, mutta on selvästi kirjavampi kuin useimmat lähilajit. Etusiivet ovat vaaleanharmaat, hieman ruskeakehnäiset ja pituuteensa nähden hyvin kapeat. Munuais- ja rengastäplän alueella on selkeitä mustia pisteitä minkä lisäksi voimakkaasti tumman kehnän varjostamat sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat selkeinä. Myös siiven ulkoreunassa on selkeä mustien pisteiden rivi. Takasiivet ovat vaaleat, reunoistaan tummemmat. Siipiväli 41–45 mm.[1][2][3][4][5]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Malikaapuyökkösen levinneisyys Euroopan keskiosista Keski-Aasian poikki Kiinan keskiosiin ja Baikalille.[3] Suomessa se on vanhastaan ollut lounaisrannikon ja -saariston hyvin harvinainen erikoisuus[5], mutta 2000-luvun aikana laji on laajentanut elinpiiriään likimain koko Pori-Imatra-linjan eteläpuolelle ja satunnaishavaintoja on tätäkin pohjoisempaa. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuulle.[4][6]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Lajin elinpaikkoja ovat avoimet, hiekkapohjaiset ympäristöt ja perhosen esiintyminen on paikoittaista. Perhoset lentävät yöllä, käyvät luultavasti kukilla, ja tulevat jossain määrin myös valolle. Aikuisia perhosia tavataan vain harvoin ja yksitellen, mutta toukkia voi löytyä ravintokasvien kukinnoista suuriakin määriä. Toukkien etsintää hankaloittaa toukan ulkonäkö joka maastouttaa sen kukintoon tavattoman hyvin. Kotelo talvehtii maaperässä kotelokopan suojaamana.[5][4][3]
Laji on Norjassa luokiteltu uhanalaiseksi.[3]
Ravintokasvi muokkaa
Vaikka toukka syökin myös malia (Artemisia absinthum), pääasiallinen ravintokasvi on pujo (Artemisia vulgaris) .[4][3][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b c d Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 512
- ↑ a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3. s. 160
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)