Avaa päävalikko
Cliftonin taistelu
Osa Jakobiittikapinaa
Kartta joukkojen sijoituksista ennen taistelun alkua.
Kartta joukkojen sijoituksista ennen taistelun alkua.
Päivämäärä:

18. joulukuuta 1745

Paikka:

Clifton, Englanti

Lopputulos:

Jakobiittien voitto.

Osapuolet

Iso-Britannia

Jakobiitit

Komentajat

Wilhelm Cumberland

George Murray

Vahvuudet

1 500

800

Tappiot

35

12

Cliftonin taistelu oli Jakobiittikapinoiden aikana vuonna 1745 Cliftonissa Cumbriassa käyty taistelu Iso-Britannian ja skottilaisten jakobiittien välillä. Taistelu käytiin jakobiittien ollessa vetäytymässä Skotlannin puolelle. jakobiitit torjuivat englantilaisten hyökkäykset ja jatkoivat perääntymistään Skotlantiin. Tappiot molemmin puolin jäivät suhteellisen pieniksi.

TaustaMuokkaa

Voitokkaan Prestonpansin taistelun jälkeen jakobiittien kuningasehdokas Charles Edward Stuartin armeija oli kasvanut riveihin liittyvien uusien miehien johdosta 6 000:n 1. marraskuuta tämä armeija hyökkäsi Englannin puolelle kuningasehdokas keulahahmonaan ja kenraali George Murrayn komentamana. Hyökkäyksen alku sujui mallikkaasti ja jakobiitit valloittivat Derbyn 27. päivä samaa kuuta. Tässä vaiheessa Murrayn, jakobiitteihin kuuluvien klaanien päämiehet ja kuningasehdokkaan eri päämäärät rakoiluttivat kokonaissuunnitelmaa. Stuart halusi jatkaa hyökkäystä Englantiin, kun taas Murray ja klaanit halusivat kohdata heitä vastassa olevan Wilhelm Cumberlandin johtaman englantilaisarmeijan mieluummin Skotlannin maaperällä. Sitä paitsi kuninkaan vakuutteluista huolimatta jakobiittien joukkoihin ei ollut liittynyt joukoittain englantilaisia jakobiitteja, eivätkä ranskalaiset olleet nousseet maihin Englannissa.[1]

Vaikka kuningas ei käskyä perääntymiskäskyä suostunut antamaankaan, Murray komensi lopulta armeijansa palaamaan Skotlantiin. Seuraavan kahden viikon ajan marssi Skotlantiin sujui mutkattomasti muutamaa lumimyräkkää lukuun ottamatta. Skotteja varjosti kuitenkin Cumberlandin armeija, joka marssi noin yhden tai kahden marssipäivän perässä. 18. joulukuuta englantilaisten rakuunat yrittivät rynnäkköä skotteja vastaan, tosin vain puoliksi vakavasti. Murray päätti kuitenkin anta Cumberlandille syyn pysyä kauempana. Hän pysäytti armeijansa ja otti puolustusasemat Cliftonin kylästä.[1]

TaisteluMuokkaa

 
Clifton Hall, skotit olivat asemissa sitä ympäröineessä maastossa.

Varsinaiseen taisteluun osallistui molemmin puolin vain osa näiden armeijoista. Murray järjesti noin 800 puolustusasemiin. Cumberlandilla oli noin 1 500 miestä ja yli puolet näistä rakuunoja. Taistelu alkoi noin 4:tä iltapäivällä Rakuunat lähestyivät skottien vasenta puolta, mutta perääntyivät puolustajien rynnäköityä näitä vastaan. Pimeän jo laskeuduttua Cumberland lähetti toisen rakuunajoukon yrittämään pääsyä skottien selustaan. Puolustavat MacDonaldit ajoivat kuitenkin nämäkin karkuun yhteislaukauksella lähietäisyydeltä. Englantilaiset yrittivät samaa vielä pariin kertaan, mutta he epäonnistuivat samalla tavalla. Hyökkäykset päättyivät noin 10:ltä illalla. Murray käski lopulta perääntymisen jatkamisesta keskiyön aikoihin.[1]

SeurauksetMuokkaa

Jakobiitit olivat menettäneet taistelun aikana vain 12 miestä. Englantilaisten tappiot olivat suuremmat,mutta kokonaisuudessaan silti pienet, 35 kuollutta ja useita haavoittuneita. Suurin osa englantilaisten tappioista oli tulosta MacDonaldien yhteislaukauksesta. Cumberlandille yhteenotto oli ensimmäinen kosketus jakobiittien kanssa ja päättäväinen puolustus teki häneen vaikutuksen. Hän ei enää ottanut suoraan yhteen skottien kanssa, vaan tyytyi seuraamaan näitä. Murray pääsi puolestaan tavoitteeseensa pitää englantilaiset kauempana perääntyvistä skoteista. Skottien palattua Skotlantiin Cumberlandkin pysähtyi odottamaan uusia käskyjä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Rupert Matthews: England Versus Scotland, s. 208-212. Leo Cooper, 2003. ISBN 0 85052 949 2. (englanniksi)