Claude-Nicolas Ledoux
Claude-Nicolas Ledoux (21. maaliskuuta 1736 Dormans – 18. marraskuuta 1806 Pariisi) oli ranskalainen uusklassistinen arkkitehti. Häntä pidetään yhtenä oman aikansa suurimmista arkkitehdeista. Ledoux tunnetaan maanmiehensä Étienne-Louis Boulléen tavoin ennakkoluulottomana visionäärinä ja utopistina. Vain harvat hänen suunnittelemistaan rakennuksista ovat säilyneet nykypäiviin saakka[1]
Utopistina Ledoux toivoi, että kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuuri johtaisivat ihanneyhteiskuntaan. Tästä huolimatta Ledoux'n merkittävimmät työt olivat Ranskan kuningashuoneen rahoittamia ja olivat ancien régimen symboleja. Hänen uraansa lyhensi Ranskan vallankumous. Vuonna 1804 Ledoux julkaisi kirjan L'Architecture considérée sous le rapport de l'art, des mœurs et de la législation, joka käsitteli hänen töitään.
Ledoux opiskeli arkkitehti Jacques-François Blondelin johdolla, ja hänen varhaiset työnsä edustavat Ludvig XVI:n tyyliä. Näihin lukeutuvat muun muassa Hotel d’Hallwyl ja Hotel d’Uzes. Vuosina 1771–1773 rakennettiin Ledoux’n Madame Du Barrylle piirtämä Pavillion de Louveciennes, joka oli Ledouxin ensimmäisiä puhdasta uusklassismia edustanut rakennus.[1]
Ledoux sai vuonna 1773 nimityksen Ranskan kuninkaan hoviarkkitehdiksi. Hänet nimitettiin myös Ranskan akatemian jäseneksi.[2][3]
Ledouxin kuuluisin työ on mittava Arc-et-Senans’n kuninkaallinen suolatehdas (Saline royale d'Arc-et-Senans), joka toteutettiin vuosina 1775–1780. Se rakennettiin, kun Ledoux toimi suolakaivosten tarkastajana. Suolatehtaan rakennusten erikoislaatuiset vyötetyt doorilaiset pylväät sekä suunnitelman karu geometrisyys ja primitivistiset ominaisuudet olivat jotain täysin ennennäkemätöntä.[1]
Laaja suolatehtaan alue oli kuitenkin vain osa suurempaa hanketta, Ledouxin kaavailemaa Chauxin ihannekaupunkia. Suolatehtaan oli määrä olla kaupungin ydin. Ledoux työsti Chauxin kaupungin kunnianhimoista suunnitelmaa vuodesta 1785 alkaen. Ihannekaupungin tyylisuuntana oli yksinkertaistettu ja riisuttu uusklassismi, ja suunnitelmassa käytettiin lähinnä puhtaita geometrisia muotoja. Mukana on egyptiläisiä pyramideja, pohjapiirustukseltaan falloksen muotoinen bordelli, vanteen muotoinen talo ja joitakin pallomaisia rakennelmia. Kaupungin pohjakaavassa oli myös havaittavissa kytköksiä vapaamuurariuteen.[1] Chauxin ihannekaupunki jäi lopulta lähinnä oudoksi ja ihmeelliseksi unelmaksi, jota ei koskaan rakennettu. Sen suunnitelma on julkaistu Ledouxin teoksessa L'architecture considérée sous le rapport de l'art, des mœurs et de la législation.[1][2]
Ledoux pystyi lopulta toteuttamaan useita edistyksellisiä ideoitaan Pariisin ympäristöön 1780-luvulla rakennetuissa tullirakennuksissa (Barrières), joihin kuuluu myös Rotonde de la Villette.[1][2]
Kuvagalleria
muokkaa-
Hotel d'Hallwyllin julkisivupiirustus. -
Hotel d'Hallwyllin julkisivu. -
Arc-et-Senans’n kuninkaallisen suolatehtaan pohjapiirustus. -
Arc-et-Senans’n kuninkaallinen suolatehdas, tehtaanjohtajan talo. -
Chauxin ihannekaupunki, keskellä kuvaa kuninkaallinen suolatehdas. -
Chauxin bordellin pohjapiirustus. -
Chauxin metsänvartijoiden talo. -
Rotonde de la Villette, Pariisi. -
Théâtre de Besançon, perspektiivipiirustus.
Lähteet
muokkaa- Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8
- Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Curl 1999, s. 376–377
- ↑ a b c Jokinen ja Honkala 2000, s. 139
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Ledoux, Claude-Nicolas”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 151. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Claude-Nicolas Ledoux Wikimedia Commonsissa
