Clara Campoamor
Clara Campoamor Rodríguez (12. helmikuuta 1888 Madrid, Espanja – 30. huhtikuuta 1972 Lausanne, Sveitsi) oli espanjalainen poliitikko, kirjailija ja feministi, joka osallistui vuoden 1931 perustuslakia säätäneeseen parlamenttiin. Siellä hän vaikutti keskeisesti naisten äänioikeuden hyväksymiseen. Campoamor ajautui kuitenkin jo vuoden 1933 vaalien jälkeen epäsuosioon, ja vuonna 1936 hän lähti sisällissodan takia maanpakoon.
| Clara Campoamor | |
|---|---|
 Clara Campoamor vuonna 1930 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. helmikuuta 1888 Madrid, Espanja |
| Kuollut | 30. huhtikuuta 1972 (84 vuotta) Lausanne, Sveitsi |
| Ammatti | asianajaja, poliitikko, kirjailija |
| Poliitikko | |
| Puolue | Radikaali republikaanipuolue |
Nuoruus ja opiskelu muokkaa
Clara Campoamor syntyi Madridissa liberaaliin ja progressiiviseen työläisperheeseen. Clara oli vielä lapsi, kun hänen isänsä Manuel Campoamor Martínez kuoli. Claran äiti Pilar Rodríguez Martínez kasvatti tämän jälkeen lapsensa yksin vaikeassa taloudellissa tilanteessa. Clara joutui itsekin jo varhain töihin elättääksen perhettänsä.[1][2]
Campoamor työskenteli ensin ompelijana ja sitten Espanjan postilaitoksella sekä konekirjoituksen opettajana.[1] Hän alkoi 32-vuotiaana opiskella alempaa korkeakoulututkintoa ja sitten jatko-opiskella oikeustieteellisessä. Hän rahoitti opintonsa työskentelemällä La Tribuna -lehdelle. Campoamor sai vuonna 1925 luvan harjoittaa asianajajan ammattia.[2]
Feministinen vaikuttaja muokkaa
Miguel Primo de Riveran diktatuuri kaatui vuonna 1930, ja Campoamor oli vuonna 1931 perustamassa naisasiajärjestöä Unión Republicana Femeninaa. Vuonna 1932 hän liittyi radikaaliin republikaanipuolueeseen. Hänet valittiin vuonna samana vuonna Madridin edustajana perustuslakia säätävään kokoukseen. Siellä Campoamor kampanjoi seksismiä vastaan sekä miesten ja naisten lainopillisen tasa-arvon ja yleisen äänioikeuden puolesta. Kokous hyväksyi naisten äänioikeuden, ja Espanjan myöhempi presidentti Manuel Azaña kirjoitti muistelmissaan Campoamorin tehokkuudesta parlamenttisessa keskustelussa.[2]
Espanjan vuoden 1933 vaalit voitti oikeistopuolue CEDA. Vasemmisto syytti Campoamoria tappiostaan, ja hän ajautuikin epäsuosioon.[2] Hän pyrki osallistumaan vuoden 1936 vaaleihin, mutta yksikään puolue ei ottanut häntä listoilleen.[1] Campoamor julkaisi kesäkuussa 1936 poliittisesta taistelustaan muistelmateoksen Mi pecado mortal: El voto femenino y yo. Hän kirjoitti tämän jälkeen vielä kaksi kirjaa naisten oikeuksista.[2]
Maanpako muokkaa
Campoamor lähti maanpakoon heti sisällissodan puhjettua heinäkuussa 1936. Hän päätyi monien muiden espanjalaispakolaisten tavoin Argentiinaan. Hän jättäytyi politiikasta petyttään Espanjan toisen tasavallan kaatumiseen. Campoamor käänsi ranskalaisia romaaneja espanjaksi ja kirjoitti useita elämäkertoja. Niiden joukossa oli muun muassa meksikolaisen Juana Inés de la Cruz elämäkerta.[1]
Campoamor yritti muutamia kertoja palata Espanjaan, mutta Francon hallinto esti paluun. Campoampor muutti vuonna 1955 Lausanneen Sveitsiin.[1][2] Siellä hän työskenteli ystävänsä lakitoimistossa, mutta oli varsin lannistunut ja kaipasi takaisin Espanjana. Campoamor kuoli Lausannessa syöpään huhtikuussa 1972. Hänen krematoidut jäännökset haudattiin San Sebastiániin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Campoamor, Clara (1888–1972) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. 25.4.2022. Encyclopedia.com. Viitattu 12.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Bosch, M: ”Campoamor, Clara”. Teoksessa: The Oxford Encyclopedia Women in World History. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780195148909. Oxford Reference (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Clara Campoamor Wikimedia Commonsissa
