Clairen polvi
Clairen polvi (Le genou de Claire) on Éric Rohmerin elokuva vuodelta 1970. Elokuva on viides Rohmerin moraalitarinoiden sarjassa Six contes moraux.
| Clairen polvi | |
|---|---|
| Le genou de Claire | |
 |
|
| Ohjaaja | Éric Rohmer |
| Käsikirjoittaja | Éric Rohmer |
| Tuottaja | |
| Kuvaaja | Néstor Almendros |
| Leikkaaja | Cécile Decugis |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Les Films du Losange |
| Levittäjä | Les films du losange (käännä suomeksi) Netflix |
| Ensi-ilta | 1970 |
| Kesto | 105 min. |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva kertoo kulttuuriattasea Jeromesta, joka on menossa naimisiin ja viettää viimeistä poikamiehenlomaansa Annecy-järvellä. Hän tapaa vanhan siellä kirjailijaystävänsä Auroran, joka esittelee hänelle vuokraemäntänsä rouva Walterin ja tämän 16-vuotiaan tyttären Lauran. Laura rakastuu Jérômeen, ja Aurora saa aiheen seuraavaan kirjaansa. Mutta kun Lauran sisarpuoli Claire saapuu, Jérômen ihastuukin tähän, ja tämän polvesta tulee hänelle pakkomielle.[1]
NäyttelijätMuokkaa
| Jean-Claude Brialy | … | Jérôme |
| Aurora Cornu | … | Aurora |
| Béatrice Romand | … | Laura |
| Laurence de Monaghan | … | Claire |
| Michèle Montel | … | Mme Walter |
Lähde: [2]
PalkinnotMuokkaa
- Le Syndicat Français de la Critique de Cinéma, 1972, kriitikkojen palkinto, paras elokuva
- NBR Award, 1972, paras vieraskielinen elokuva
- NSFC Award, 1972, paras elokuva
- Prix Louis Delluc, 1970
- Kultainen simpukka (San Sebastiánin elokuvajuhla), 1971
- Prix Melies
Muut tunnustuksetMuokkaa
The New York Timesin kriitikot valitsivat Clairen polven vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
LähteetMuokkaa
- ↑ Pohjois-Karjalan alueellinen elokuvayhdistys[vanhentunut linkki]
- ↑ Clairen polvi Elonetissä. Viitattu 13.3.2022.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)