Christian Evert Barck

Christian Evert Barck (8. syyskuuta 1795 Örebro12. toukokuuta 1855 Oulu[1]) oli ruotsalaissyntyinen kirjanpainaja, joka perusti Oulun ensimmäisen kirjapainon[2].

Barck oli työskennellyt latojana ja painajana Lundströmin kirjapainossa Jönköpingissä ja saanut täysinoppineen kirjaltajan todistuksen vuonna 1817. Vuonna 1819 hänet palkattiin faktoriksi Suomen Pipliaseuran kirjapainoon Turkuun. Pipliaseuran kirjapainon siirryttyä Christian Ludvig Hjeltin haltuun Barck sai vuonna 1826 luvan kirjapainon perustamiseksi Ouluun. Se aloitti toimintansa kesällä 1827.[2]

Barckin kirjapaino toimi nykyisten Saariston- ja Isonkadun kulmauksessa sijainneessa rakennuksessa. Sen ensimmäiset julkaisut olivat syksyllä 1827 ilmestynyt suomenkielinen hartauskirjanen ja kolme arkkiveisua. Vuonna 1828 Barck sai luvan ryhtyä julkaisemaan Oulun Wiikko-Sanomia ja perusti seuraavana vuonna kirjakaupan. Valmisteilla olleet Jakob Bonsdorffin Vanhan testamentin selitysteos ja heprean sanakirja, joita varten oli hankittu kreikkalaiset, heprealaiset ja arabialaiset kirjakkeet, jäivät ilmestymättä tekijän kuoleman takia. Barck joutui luopumaan myös Carl Axel Gottlundin teoksen julkaisusta ja käräjöimään Johan Christopher Frenckellin kanssa suomalaisen aapisen ja hartauskirjojen jälkipainoksista.[3]

Barckin kirjaliike menestyi huonosti ja Oulun Wiikko-Sanomia ilmestyi katkonaisesti tilaajien vähyyden takia. Vuosina 1836–1837 Barck painoi Elias Lönnrotin Mehiläistä, joka osoittautui sekin kannattamattomaksi. Kirjoja painettiin 1850-luvulle saakka vuosittain vain 5–7 nimikettä, mutta varsinkin uskonnollisten kirjasten painokset olivat suuria, jopa 5 000 kappaletta. Kirjapainon tuotteisiin kuuluivat myös arkkiveisut, lääninhallituksen kuulutukset ja kiertokirjeet, kaupungin ohjesäännöt, talousseuran tiedonannot ja erilaiset tilapäistyöt.[4]

Barck työskenteli kirjapainossan itse parin oppipojan avustamana. Hän ei juurikaan viihtynyt Oulussa, eikä ruotsinkielisenä osallistunut paikkakunnan yleisiin rientoihin. Barckin kuoltua liike siirtyi hänen poikansa Christian Evert Barck nuoremman (1826–1898) käsiin, mutta sen toiminta pysyi edelleen vaatimattomana. Barck nuoremman kuoltua kirjapainon osti toimittaja Juho Raappana.[5]

LähteetMuokkaa

  • Gardberg, Carl-Rudolf: Kirjapainotaito Suomessa Turun palosta vuoteen 1918. Suomentanut Eino Nivanka. Helsinki: Helsingin graafinen klubi, 1973.

ViitteetMuokkaa

  1. Kuolinilmoitus. Oulun Wiikko-Sanomia, 12.5.1855, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Gardberg, s. 69.
  3. Gardberg, s. 69–72.
  4. Gardberg, s. 73–76.
  5. Gardberg, s. 76–78.