Charas

Charas on intialaista, käsinvalmistettua hasista. Sitä kasvatetaan runsaasti Himalajalla ja se on paikallisille merkittävä tulolähde.

Charasta.

Historia

Charas on kauan ollut tärkeä osa intialaista kulttuuria ja on yhdistetty tiiviisti hindujumala Shivaan. Charasia on käytetty tuhansia vuosia ja onpa sitä myyty valtionkin kaupoissa (oopiumin muassa) Britti-imperiumin aikaan. Se oli yhtä suuri osa intialaisten arkea kuin chai tai chapati.

Huolimatta charasin pitkistä kulttuurijuurista, se julistettiin lainvastaiseksi 1980-luvulla, mikä aiheutti vastarintaa. Vielä enemmän vastarintaa kohtasi 10 vuoden vankilatuomiolla uhkaava laki. Nämä lait ovat nykyään löyhempiä, mutta Intian poliisit hyödyntävät yhä toisinaan vankilatuomiouhkaa ja kiristävät polttamisesta kiinnijääneitä.

Charas selvisi lainsäädännön aiheuttamasta romahtamispisteestä ja on yhä suosittu nautinto, etenkin Intian sadhujen keskuudessa. Kenties suosituin tapa nauttia charasia on polttaa sitä chillumissa, josta poltettaessa saatetaan suorittaa erinäisiä rituaaleja. Intian valtio jopa toimittaa sadhuille tonnin charasia pyhien miesten juhlaa (Kumbh melaa) varten.

Nykyään otollisin paikka charasista nauttiville reissaajille on Manali ja sitä ympäröivässä Pohjois-Intian vuoristossa sijaitseva Himachal Pradesh.

Ammattimaiset huumekauppiaat kuten Henry de Monfreid salakuljettivat aiemmin charasia laittomasti maasta ja yhä monet reissaajat tekevät samoin polttaakseen ja myydäkseen sitä lännessä.

Paikallinen viljely

Laadukkain intialainen charas tulee vuoristosta. Täten alue on reissaajien ja salakuljettajien jatkuvassa suosiossa. Paras charas on valmistettu korkealla poliisin ulottumattomissa ja sitä kutsutaan 'creamiksi' (=kerma).

Korkeassa ympäristössä kasvatettu hamppu on tunnetusti vaikutukseltaan erityisen voimakasta. Korkealla ultraviolettisäteily on vahva ja sille altistunut hamppu tuottaa huomattavasti enemmän THC:ta (tetrahydrokannabinoli, kasvin pääasiallinen psykoaktiivinen ainesosa). THC:ta on ehdotettu käytettäväksi lyhytaaltoista ultraviolettivaloa vastaan.

Charasia valmistetaan hieromalla hampun kukkaa käsien välissä ja on pitkäjännitteisyyttä vaativaa työtä. Hartsi tarttuu hierojan kämmeniin ja yhden työpäivän aikana valmistuu 8-9 grammaa charasia. Mitä nopeammin charas valmistetaan sitä huonolaatuisempaa siitä tulee. Täten aidon kerman valmistus edellyttää hidasta työtä, joka suo hyvin vähän tuotetta.

Charasin perinteistä valmistustapaa uhkaa kaupallistuminen sekä kotimaisilla että ulkomaisilla markkinoilla.

Vaikutukset

Charasia poltetaan yleensä chillumista, ja vaikutukset voivat (tupakkaan sekoittamisesta huolimatta) olla hyvin vahvat, toisinaan jopa psykedeeliset. Charas on länsimaista hasista huomattavasti puhtaampaa, vaikkakin kokeneen charasinpolttajan chilussa voi palaa 10 grammaa päivää kohden. Tämän verran charasia maksaa viidestä kymmeneen dollaria, aineen laadusta riippuen. Kerma, joka on tasokkaampaa, maksaa Intiassa kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen dollaria. Toisinaan ostajaa yritetään petkuttaa kengänkiillokkeella tai lannalla.