Avaa päävalikko
Havainnekuva

Casimirin ilmiö tai Casimir–Polder voima[1] on nimitys voimasta, joka syntyy kahden hyvin lähellä toisiaan olevien kappaleiden välille. Voima johtuu siitä, että kappaleiden väliin syntyvien virtuaalihiukkasten aallonpituus on rajoitettu. Koska kappaleiden etäisyys on rajattu, ei kappaleiden välille voi syntyä hiukkasia, joiden aallonpituus on etäisyyttä pitempi. Muualla kuin kappaleiden välillä voi syntyä eri aallonpituisia hiukkasia. Tästä seurauksena on kappaleita ulkoapäin työntävä paine.

Ilmiön havaitsi hollantilainen fyysikko Hendrik B. G. Casimir, jonka mukaan ilmiö on myös nimetty. Ensi kertaa ilmiön olemassaolo kyettiin todistamaan vuonna 1948. Klassinen todistuskeino voimalle on tyhjiössä lähekkäin olevat varauksettomat metallipalat, jotka itsekseen lähestyvät toisiaan.

Casimirin ilmiö on keskeinen nukleonimalleissa ja nanotekniikassa.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.