Carter Brown
Carter Brown, oikea nimi Alan (Allen) Geoffrey Yates, (1. elokuuta 1923 Ilford, Essex, Britannia – 5. toukokuuta 1985 Cremorne, Sydney, Australia)[1][2][3] oli englantilaissyntyinen australialainen rikoskirjailija.
| Alan Geoffrey Yates | |
|---|---|
 Carter Brown eli Alan Geoffrey Yates Suomessa 1964. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1923 Lontoo, Britannia |
| Kuollut | 5. toukokuuta 1985 (61 vuotta) Cremorne, Sydney, Australia |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Carter Brown ym. |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Tyylilajit | kioskikirjallisuus |
| Aiheet | rikos |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yksityiselämä
muokkaaSolmittuaan avioliiton australialaisen[1] Denise Sinclair Mackellarin kanssa Yates muutti Australiaan 1948. He saivat tyttären ja kolme poikaa.[4]
Ura
muokkaaUransa alussa Yates työskenteli äänittäjänä elokuvan parissa, myyntimiehenä ja Qantasin tiedottajana ennen kuin 1953 ryhtyi täysitoimiseksi kirjailijaksi.[4] Yates kirjoitti lännenromaaneja kirjailijanimellä Todd Conway ja tieteisromaaneja nimellä Paul Valdez. Hän ehti jopa kirjoittaa kirjoja oman nimensä eri versioilla sekä muilla kirjailijanimillä, Dennis Sinclair ja Sinclair MacKellar. Mutta juuri nimellä Peter Carter Brown ja myöhemmin Carter Brown ("Peter" pudotettiin pois Yhdysvaltojen markkinoita varten) hänestä tuli kioskikirjallisuuden kansainvälisten myyntimenestysten kirjoittaja.[5] Omalla nimellään hän kirjoitti yhden romaanin, Cold Dark Hours[4].
Ensimmäinen Carter Brown -romaani The Lady Is Murderer ilmestyi 1951.[4] Yates kirjoitti solmimansa sopimuksen mukaan yhden pitkän romaanin ja kaksi lyhyttä romaania kuukaudessa.[4] Yatesin tuotantoon kuuluu 322 julkaistua Carter Brown -romaania[5] ja useita sarjoja, joiden päähenkilöitä ovat Mike Farrell, Andy Kane, Mavis Seidlitz, Al Wheeler, Rick Holman, Danny Boyd, Larry Baker, Zelda Roxanne ynnä muut. Valtavasta tuotannostaan huolimatta Yates paljasti 1963 haastattelussa Pix-lehdessä suhtautuvansa deadlineihin "samalla vastenmielisyydellä kuin pitkän matkan uimari täristessään kylmän harmaan Englanninkanaalin rannalla. Maanisen masennuksen hetkinä kolmantena peräkkäisenä unettomana yönä – kun deadline on jo aikaa sitten mennyt ja valkoisen paperin kauhu on kuin betonieste, kirjailija väistämättä vaipuu itsetutkiskeluun. Hän tietää tietysti, että muuta apua ei ole tiedossa kuin viimeinen piristyspilleri mutta hän takertuu silti naiiviin toiveeseen että jostain löytyy keino välttää nykyisen toivottoman tilanteen toistuminen". Hän käytti ajoittain Dexedrinea, ja 1950-lopulla kustantaja alkoi huolestua, kun annetuissa deadlineissa ei pysytty[4].
Hänen kustantajansa, australialainen Horwitz, loi nimen Carter Brown, alkuun Peter Carter Brown, ja pyysi jännityskirjoja jo aiemminkin julkaissutta Yatesia kirjoittamaan valmiin suunnitelman pohjalta.[6][3]
Horwitzin julkaisemien kirjojen tapahtumaympäristö on Yhdysvallat. Pian niitä alkoi julkaista Signet lisenssillä Yhdysvalloissa, ja sittemmin ne levisivät ympäri englanninkielisen maailman ja muualle käännöksin. Yatesin muistokirjoituksessa 1985 The New York Timesin kirjoittaja huomauttaa, että Yates ehti kirjoittaa "noin 30 amerikkalaiseen ympäristöön sijoittuvaa salapoliisiromaania ennen kuin oli käynyt Yhdysvalloissa – – Hän sanoi valinneensa amerikkalaisen ympäristön, koska se oli australialaisten mieleen"[7]. Yhdysvaltojen markkinoita varten kirjoja muokattiin sopiviksi.[4][6] Ennen Yhdysvaltojen-matkaa kirjoitetut kirjat olivat kuvaukseltaan usein epätarkkoja ja kömpelöitä, ja vasta kun hän vuodesta 1958 kävi Yhdysvalloissa, hän sai niihin paremmin paikallisväriä.[3] Romaanit ovat olleet vielä suositumpia Euroopassa kuin Amerikassa.[4]
Kirjojen nimet saattoivat toisinaan viitata muihin teoksiin, kuten The Loving and the Dead (1959) Norman Mailerin teokseen The Naked and the Dead(1948, suom. Kuolema Toledossa). Kirjojen juoni on nopeatempoista, niissä on huumoria ja toimintaa, mutta kovin väkivaltaisia ne eivät ole. Naiset ovat kauniita, ja ihmiset kuuluisia ja rikkaita. Yates oli perehtynyt kirjallisuuteen ja elokuvaan, ja romaaneissa on viittauksia klassikoihin. Romaaniin The Dame (1959, Taas Wheeler) sisältyy sitaatti John Keatsilta, ja kertomuksen jatkuessa hän vääntää sitä ironiseksi.[4] Yates suhtautui halveksivasti aikakauden salapoliisiromaanien tyyliin ja käytti kieli-poskessa-huumoria vastapainona lajityypin väkivaltaiselle, sadistiselle tyylille, mikä saattoi olla yksi suosion salaisuuksista.[6]
1970-luvulle saakka seksi ei ollut kirjoissa erityisen näkyvää, mutta suunta muuttui 1980-luvulla, mikä ei kaikkia lukijoita miellyttänyt. Viimeisen romaanin Yates kirjoitti 1980-luvun alussa.[4]
Carter Brownin valtavan[7] kansainvälinen menestyksen aikana kirjoja painettiin tiettävästi 120 miljoonaa kappaletta, väitteen mukaan toiseksi useimmalle kielelle Raamatun jälkeen[5]. Arvioissa on esitetty maininta lähes 30 kielestä. Menestystä seurasi myös kaksi ranskalaista elokuvaa, japanilainen televisiosarja, vuosina 1956–1958 hänen kirjoihinsa pohjautuvia kuunnelmia sarjassa The Carter Brown Mystery Theatre, sarjakuvia,[1] radiosarja Carter Brown Murder Mystery Hour[8].
Yates käytti eräiden muiden kanssa kirjailijanimeä Roger Garradine. Nimellä julkaistiin tieteis- ja salapoliisikertomuksia lähinnä 1950-luvun alussa aihepiireihin keskittyvissä lehdissä, kuten Detective Monthly. Hän saattoi käyttää myös nimeä Art Hayman.[1]
Yates kuoli 1985 Sydneyssä. Hän sai 1997 elämäntyöstään rikoskirjallisuuden kirjoittajana postuumisti Ned Kelly -palkinnon,[5]. Hänen oikealla nimellään A. G. Yates kirjoittamansa omaelämäkerta Ready When You Are, C. B.!: The Autobiography of Alan Yates Alias Carter Brown ilmestyi 1983[4].
1980-luvun alussa The Rocky Horror Show’n Richard O'Brien kirjoitti musikaalin The Stripper Yatesin samannimisen kirjan pohjalta.[9]
C. J. McKenzie
muokkaaHorwitzin kustannustoimittaja C. J. McKenzie sai tehtäväkseen kirjoittaa puolen tusinaa Carter Brown -romaania Yatesin ollessa ulkomailla 1958. Uusi, tuotannon puolittava sopimus solmittiin 1961.[4] McKenzie kirjoitti rikosromaaneja myös nimellä Mike Boon ja sotaromaaneja nimellä Michael Owen.[10]
Association for the Study of Australian Literature on luetteloinut hänen tuotantoonsa kuuluvaksi 368 teosta.[1]
Palkinnot
muokkaa- 1997 – Australian Crime Writers Associationin Ned Kelly -palkinnon ohessa myönnettävä elämäntyöpalkinto[11][5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Carter Brown AustLit. St Lucia: The University of Queensland. Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Pulp: a state of mind 16.6.2013. Radio National. Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Richard Waterhouse: Yates, Alan Geoffrey (1923–1985) Australian Dictionary of Biography. Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Petri Liukkonen: Carter Brown (1923–1985) Authors Calendar, viitattu 10.9.2017
- ↑ a b c d e Lifetime achievement awards ACWA. Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c A Companion to Australian Literature Since 1900 books.google.fi. Viitattu 11.9.2017. (englanniksi) s. 397 (Google Books)
- ↑ a b Carter Brown, Writer; Books Sold In Million New York Times. 8.5.1985. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Carter Brown Mystery Hour The Au, Old Time Radio Downloads, viitattu 27.5.2021 (englanniksi)
- ↑ Geoff Bradley: Carter Brown’s The Stripper (The Musical) Mystery File. 10.5.2010. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ C. J. McKenzie The Association for the Study of Australian Literature. AustLit. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Ned Kelly Awards Australian Crime Fiction Database. Arkistoitu 5.2.2012. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Johnson-Woods, The Promiscuous Carter Brown, Journal of the Association for the Study of Australian Literature (englanniksi)
- Carter Brown -kansigalleria (Arkistoitu – Internet Archive)
- Carter Brown at Fantasticfiction.co.uk
- Carter Brown, (Arkistoitu – Internet Archive) Internet Book List (puutteellinen teosluettelo)
- Carter Brown / Alan Yates, Caroline Farr etc... bibliographies 1–2, Hard-Boiled site (Comprehensive Bibliographies by Vladimir)
- Juri Nummelin: Juttu Carter Brownista