Carlos Monzón
Carlos Roque Monzón (7. elokuuta 1942 – 8. tammikuuta 1995) oli argentiinalainen nyrkkeilijä, joka hallitsi ammattilaisnyrkkeilyn keskisarjaa 1970-luvulla.
| Carlos Monzón | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carlos Roque Monzón |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1942 San Javier, Santa Fe |
| Kansalaisuus |
 Argentiina |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 181 cm |
| Paino | 80 kg |
| Painoluokka | keskisarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 100 |
| Voitot | 87 |
| – tyrmäysvoitot | 59 |
| Tappiot | 3 |
| Ratkaisemattomat | 9 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
1 |
Monzón aloitti ammattilaisnyrkkeilyuransa helmikuussa 1963. Koko uransa ainoat kolme tappiota hän kärsi vuosina 1963–1964 maanmiehelleen Antonio Oscar Aguilarille, brasilialaiselle Felipe Cambeirolle ja maanmiehelleen Alberto Massille. Myöhemmin hän otti voiton näistä kaikista kolmesta. Syyskuussa 1966 Monzón voitti Argentiinan mestaruusottelussa Jorge Jose Fernandezin. Kesäkuussa 1967 hän kohtasi saman miehen Etelä-Amerikan mestaruusottelussa ja voitti jälleen.
Marraskuun 7. päivänä 1970 Monzón otteli Italian Roomassa Nino Benvenutia vastaan WBA- ja WBC-liittojen keskisarjan maailmanmestaruudesta. Monzón voitti teknillisellä tyrmäyksellä 12. erässä tuon ottelun, jonka The Ring -lehti valitsi vuoden otteluksi. Toukokuussa 1971 käydyssä uusintaottelussa Benvenuti luovutti jo kolmannessa erässä. Syyskuussa 1971 Monzón voitti toisen entisen maailmanmestarin, Emile Griffithin teknillisellä tyrmäyksellä 14. erässä.
Vuonna 1972 Monzónille hävisivät MM-otteluissa Denny Moyer 5. erässä, Jean-Claude Bouttier 13. erässä, Tom Bogs 5. erässä ja Bennie Briscoe pistein. Vuonna 1973 Monzón otti pistevoiton Griffithistä ja Bouttierista. Helmikuussa 1974 Monzón voitti José Nápolesin mutta WBC vei häneltä MM-tittelin, koska hän ei otellut haastajaansa Rodrigo Valdézia vastaan. Monzón puolusti WBA-titteliään menestyksekkäästi Tony Mundinea (tyrmäys 7. erässä), Tony Licataa (keskeytys 10. erässä) ja Gratien Tonnaa (tyrmäys 5. erässä) vastaan kunnes kesäkuussa 1976 Monzón ja WBC-mestari Valdéz kohtasivat Monte Carlossa. Monzón sai kiistattoman pistevoiton ja nousi jälleen kahden liiton maailmanmestariksi. Heinäkuussa 1977 käydyssä uusintaottelussa Valdéz löi Monzónin kanveesiin toisessa erässä mutta Monzón säilytti mestaruutensa pistevoitolla. Elokuussa 1977 Monzón ilmoitti vetäytyvänsä nyrkkeilykehistä.
Monzón valittiin nyrkkeilöyn Hall of Fameen vuonna 1990.[1]
