Carl Kuhlström (1829 Viipuri28. tammikuuta 1907 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.[1]

Kuhlströmin vanhemmat olivat pankkikomissaari, hovineuvos Lars Fredrik Kuhlström ja Anna Natalia Motti. Kenraaliluutnantti Sergei Kuhlström oli heidän poikansa, tykistönkenraali Lorentz Teodor Konstantin Kuhlström oli Carl Kuhlströmin veli.[1]

Carl Kuhlström tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1842, yleni gardemariniksi 1848 ja kadettikurssin jälkeen midshipsmaniksi 1850, jolloin hänet myös siirrettiin kadettikoulun upseeriluokalle. Kuhlström osallistui 1851–1852 Itämeren ja Pohjanmeren purjehduksiin fregatti Konstantinilla ja priki Polinurilla. Hänet ylennettiin luutnantiksi elokuussa 1852. Krimin sodan aikana vuonna 1855 Kuhlström puolusti soutulaivastossa Viipuria englantilais-ranskalaista laivasto-osastoa vastaan ja toimi sodan lopulla 1856 potkuritykkivene Pištšalin päällikkönä Itämerellä. Vuonna 1858 hänet siirrettiin palvelukseen Pietarin merikadettikouluun, seuraavana vuonna hän toimi potkuriveneiden Molnija, Rosá ja Šalun päällikkönä. Vuosina 1861–1862 Kuhlström purjehti merikadettien mukana linjalaiva Volalla ja korvetti Bajanilla Itämerellä, kapteeniluutnantiksi hän yleni tammikuussa 1863.[1]

Vuosina 1864–1866 Kuhlström toimi potkurivene Priboin päällikkönä, vuonna 1867 hän sai siirron merikadettikoulun 4. komppanian päälliköksi. Hän toimi 1867–1868 korvetti Bajanin päällikkönä, loppuvuonna 1868 hänet nimitettiin merikadettikoulun 2. komppanian päälliköksi. Kuhlström yleni 2. luokan kapteeniksi tammikuussa 1871. Joulukuussa samana vuonna hänet määrättiin merikadettikoulun luokantarkastajaksi ja lokakuussa 1872 hänestä tuli Venäjän laivaston akateemisten kurssien jäsen. Kuhlström palveli 1872–1876 höyryfregatti Peresvetin ja korvetti Varjagin lippu-upseerina ja toimi samalla merikadettikoulun johtajan apulaisena. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 1875 ja nimitettiin 1877 Venäjän meriakatemian konferenssin jäseneksi. Eron merikadettikoulun johtajan apulaisen tehtävästä ja samalla sotapalveluksesta Kuhlström sai kontra-amiraalina tammikuussa 1887.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Kuhlström, Carl Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.