Canadian Arrow
Canadian Arrow oli yksityisesti rahoitettu, kanadalaisten Geoff Sheerinin, Dan McKibbonin ja Chris Corken perustama raketti- ja avaruusmatkailuprojekti.
Suunnittelu muokkaa
Canadian Arrow oli suunniteltu suborbitaalisia lennoille, ja sen tavoitteena oli tarjota mahdollisuus matkustaa avaruuden rajalle, mutta se ei saavuttanut samaa korkeutta kuin esimerkiksi orbitaaliset avaruusraketit. Raketti oli kaksivaiheinen, ja toisen vaiheen tehtävänä oli toimia pakojärjestelmänä hätätilanteissa.[1]
Mallin kuvaus muokkaa
- Ensimmäinen vaihe:
- Pituus: 10,21 metriä
- Halkaisija: 1,65 metriä
- Alapäässä oli neljä siivekettä, jotka auttoivat säilyttämään aerodynaamisen vakauden lennon aikana.
- Ajoneuvoa ohjattiin grafiittisuihkusiivekkeiden ja aerodynaamisten siivekkeiden avulla.
- Toinen vaihe (miehistöhytti):
- Pituus: 6,1 metriä
- Pohjan halkaisija: 1,65 metriä
- Toinen vaihe oli suunniteltu toimimaan miehistöhyttinä ja oli varustettu neljällä suihkukäyttöisellä rakettimoottorilla.
- Miehistöhytin neljä kiinteää rakettia voitiin sytyttää milloin tahansa lennon aikana, myös ennen laukaisua tai hätätilanteissa, kuten laukaisualustan keskeyttämisen tai lennon aikana tapahtuvan palautuksen yhteydessä.[1]
Prototyyppi ja koelennot muokkaa
Arrow-tiimi valmisti täysimittaisen prototyypin ja kuljetti sen esiteltäväksi huhtikuussa 2002 kuorma-autolla Manhattanille. Kesäkuussa 2003 Canadian Arrow ilmoitti nimenneensä astronautit, jotka lentäisivät heidän raketeillaan X Prize -kilpailussa loppuvuoden 2003 lennoilla. Ensimmäisen laukaisun viivästymiseen johti moottorin kehityksessä ilmenneet ongelmat.[1] Canadian Arrow osallistui X-Prize -kilpailuun, jonka voitti Burt Rutanin SpaceShipOne lokakuussa 2004. Canadian Arrow ei ehtinyt saada rakettiaan valmiiksi ajoissa osallistuakseen 10 miljoonan dollarin X-palkinnon tavoitteluun. He suorittivat kuitenkin onnistuneesti miehistökapselinsa pudotuskokeen elokuussa 2004.[2]
Arrow:n V2-pohjaista rakettimoottoria testattiin menestyksekkäästi 12. toukokuuta 2005 työntövoiman ollessa 223 kN, mikä katsottiin riittävän kolmen miehen kapselin viemiseksi avaruuteen.[2]
Kesäkuussa 2005 Canadian Arrow sai luvan käyttää Kanadan puolustusvoimien Meafordin harjoitusalueen kärjessä sijaitsevaa Cape Richia rakettien koelentoihin.[2]
Projektin loppu muokkaa
Kanadalainen Preferred Towing of Sarnia -yhtiö osti Canadian Arrow -raketin täysimittaisen teknisen mallin 21. kesäkuuta 2013. Tämä yritys oli aiemmin viettänyt aikaa Chris Hadfieldin omistamalla lentokentällä Sarniassa ja heillä oli vahva kiinnostus kunnostaa tämä rakettimalli näytteillepanoa varten Sarniassa. Valitettavasti tämä suunnitelma kuitenkin myöhemmin hylättiin, ja Canadian Arrow -raketin mallia ei enää ole saatavilla.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Canadian Arrow www.astronautix.com. Viitattu 10.10.2023.
- ↑ a b c x0av6: Canadian Arrow - Sub-orbital Vehicle based on World War 2 V-2 Rocket design AeroSpaceGuide.net. 31.1.2017. Viitattu 10.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Flecha canadiense _ AcademiaLab academia-lab.com. Viitattu 10.10.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Canadian Arrow Wikimedia Commonsissa
