Camille Dreyfus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Camille Dreyfus (1878–1956) oli Britanniassa ja Yhdysvalloissa toiminut sveitsiläinen kemisti ja tehtailija, joka yhdessä veljensä Henri Dreyfusin kanssa keksi selluloosa-asetaatin ja siitä valmistetun, celanese-kauppanimellä myydyn asetaattikuidun. Hän perusti veljensä muistoksi säätiön The Camille and Henry Dreyfus Foundation, joka muun muassa jakaa kemian alan Dreyfus-palkintoa.
Elämä ja ura muokkaa
Camille Dreyfus syntyi Sveitsin Baselissa 1878. Veli Henri Dreyfus syntyi neljä vuotta myöhemmin 1882. Molemmat lähtivät opiskelemaan Pariisin Sorbonneen. Vuonna 1901 Camille Dreyfus väitteli tohtoriksi Baselin yliopistosta korkeimmin arvosanoin.
Veljekset alkoivat tehdä kemiallisia kokeita isänsä talon puutarhavajassa Baselissa ja keksivät pian muun muassa tavan valmistaa synteettisesti farmarihousuissa tarvittavaa sinistä indigo-väriainetta. Vuonna 1908 veljekset ryhtyivät etsimään vähemmän palonarkaa ainetta korvaamaan nitroselluloosasta valmistettua selluloidia, jota käytettiin yhä enemmän valokuvaus- ja elokuvafilmin pohjamateriaalina. Ratkaisu löytyi, ja joulukuussa 1912 Henri ja Camille Dreyfus sekä rahoittajana mukana ollut Alexander Clavel-Respinger perustivat Baseliin yrityksen nimetlä Cellonit Gesellschaft Dreyfus & Co. tarkoituksena valmistaa kehittämäänsä paloturvallista selluloosa-asetaattia. Pariisilaisesta Pathé-yhtiöstä tuli pian merkittävä elokuvafilmin pohjamateriaalin tilaaja, ja asetaatista kehitettiin myös nitraattia paloturvallisempaa lakkaa saksalaisten lentokoneiden ja zeppeliinien kangasvuorauksen kyllästämiseksi.
Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916 Camille ja Henri Dreyfus muuttivat Britanniaan perustamaan maan hallituksen heiltä tilaamaa asetaattilakkatehdasta Derbyshiren Spondoniin. Tehtaan valmistuminen viivästyi monista syistä, ja sillä välin Britannian ilmavoimat sai lentokonelakkaa veljesten Baselin-tehtaasta. Vuonna 1917 tehdas saatiin lopulta toimimaan, mutta tuotantoa keskeytteli yhä raaka-ainepula. British Cellulose and Chemical Manufacturing -niminen yhtiö alkoi kuitenkin kasvaa nopeasti, koska se sai puolustusvoimilta tilauksia monesta muustakin tuotteesta. Vuonna 1918 tehdas työllisti 14 000 henkeä, ja vuonna 1923 sen nimeksi tuli British Celanese.
Henry-veljen jäädessä johtamaan valtavaa Englannin-tehdasta Camille Dreyfus muutti Yhdysvaltoihin, jonne veljekset oli nyt kutsuttu perustamaan asetaattitehdasta. Marylandin Cumberlandiin sijoitettua tehdasta alettiin rakentaa 1918, mutta sodan päättyminen romahdutti asetaatin kysynnän ja tehdas saatiin toimintaan vasta 1924. Camille Dreyfus osoittautui taitavaksi yritysjohtajaksi ja suuntasi yhtiötä kulutustavaramarkkinoille. Hän keksi nimetä tuottamansa asetaattilangan nimellä celanese, joka jäi pysyvästi yhä toiminnassa olevan Celanese-kemianyhtiön nimeksi.
Henri Dreyfus kuoli 1944, ja Camille Dreyfus otti johdettavakseen myös British Celanese -yhtiön. Vuonna 1946 hän perusti säätiön veljensä muistoksi jakamaan tunnustuksia kemian, kemiantekniikan ja niitä lähellä olevien alojen edistäjille. Camille Dreyfus kuoli 1956, ja säätiön nimeksi muutettiin The Camille and Henry Dreyfus Foundation. Se jakaa joka toinen vuosi Dreyfus-palkintoa.
