Avaa päävalikko

Caere (nyk. Cerveteri) oli eteläisen Etrurian tärkein kaupunki 600-luvulta 300-luvulle eaa. Se sijaitsee noin viisikymmentä kilometriä Roomasta luoteeseen. Perimätiedon mukaan kaupungin alkuperäinen, mahdollisesti foinikialaisperäinen, nimi oli Agylla, mutta etruskit kutsuivat sitä nimellä Cisra.[1]

Louvressa oleva caerelainen sargofagi

Caere kävi vilkasta kauppaa Etelä-Italian kreikkalaisten siirtokuntien ja Korintin kanssa, sekä ajoittain myös Karthagon. Mahtavat aatelisperheet hallitsivat Caeren aluetta ja keräsivät voitot tehokkaasta maanviljelystä ja ulkomaankaupasta. 500-luvulta eaa. alkaen Caerella oli läheiset suhteet myös Roomaan, ja monet Rooman aatelisnuorukaiset saivat siellä kasvatuksensa.[1]

Caerella oli Tyrrhenanmeren rannikolla kolme satamaa: Alsium (nyk. Palo), Pyrgi (nyk. Santa Severa) ja Punicum (nyk. Santa Marinella).[1] Pyrgin avulla kaupungista tuli tärkeä kauppapaikka, jolla oli hyvin tiiviit kauppayhteydet Karthagoon. Myös Kreikan kanssa käytiin vilkasta kauppaa. Kaupungilla oli valtionrahasto Delfoissa, ja Caere toimi kreikkalaisen keramiikan tärkeimpänä maahantuonnin keskuksena Etruriassa. Caere tuotti myös omaa keramiikkaa, jalokiviä ja koriste-esineitä.[2]

Caere oli kulttuurisesti hellenistisin etruskikaupunki ja tärkein kaupunki 600-luvulla eaa. Se on rekonstruoitu arkeologisesti, sillä kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt. Hallinnollisesti Caeressa oli senaatti, mutta siihen kuului vain 9 virkamiestä. 700-luvun lopulta eaa. alkaen alueelle syntyi rikkaita hautoja, jotka 600-luvun alkupuolella muodostuivat suoraan kallioon tehdyiksi haudoiksi, jotka peitettiin maakerroksella. Hauta-alue on tuffikukkulan rinne Tolfavuorten äärimmaisellä rinteellä, 6 km mereltä. Täsmälleen samanlaisia ei ole muualla.

Seutu kärsi saman poliittis-taloudellisen kriisin kuin muutkin etruskikaupungit. Vuoden 540 Alalian meritaisteluissa puunilaiset ja fokaialaiset voittivat siirtokunnat. Kaupunki ei kuitenkaan kärsinyt suuria vahinkoja. Lopulta malaria karkotti asukkaat, ja uudeksi asuinpaikaksi otettiin Caere Vetere, josta on muodostunut kaupungin nykyinen nimi Cerveteri.

Caerelaiset pelastivat roomalaisia pappeja – muun muassa vestaalit – ja pyhiä esineitä, kun gallialaiset ryöstivät Roomaa vuonna 390 tai 387 eaa. Palkkioksi Caerelle myönnettiin Rooman kansalaisoikeudet, joihin kuului muun muassa lupa solmia avioliittoja roomalaisten kanssa. Caere liitettiin osin Rooman tasavaltaan vuonna 273 eaa. Sen kansalaisilla ei kuitenkaan ollut äänioikeutta, vaan heidät merkittiin erilliseen henkilöluetteloon, tabulae Caeritumiin (Caeren kansalaisten luettelo). Myös muiden samassa asemassa olevien paikkakuntien kansalaiset merkittiin tähän luetteloon samoin kuin ne Rooman kansalaiset, joilta oli rangaistuksena evätty äänioikeus. Augustuksen keisarikauden jälkeen Caere alkoi vähitellen rappeutua. Myöhemmällä keisariajalla barbaarivalloittajat tuhosivat kaupungin.[2][3]

Caere on kuuluisa Banditaccian nekropolistaan, varhaisesta bucchokeramiikasta ja kreikkalaisesta tuontikeramiikasta. Kaupungista on myös säilynyt 300-luvulta eaa peräisin oleva ympärysmuuri, joidenkin rakennusten pohjia, temppeleitä sekä jäänteitä vesihuollosta.[1] Hautoja on aina 800-luvulta eaa. ensimmäiselle vuosisadalle jaa. saakka. Varhaisen klassisen kauden haudoista tunnetuimpia ovat 600-luvulta eaa. peräisin olevat Regolini-Galassin hautakammiot.[2]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Castrén ja Pietilä-Castrén, s. 90
  2. a b c E. Badian: Caere Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.8.2019.
  3. Nielsen et al. 2003, s. 43