Cadillac Eldorado
Cadillac Eldorado on yhdysvaltalaisen Cadillacin valmistama luksusauto, jota valmistettiin vuodesta 1953 vuoteen 2002 kahdeksassa sukupolvessa.[1]
| Cadillac Eldorado | |
|---|---|
 1959 Cadillac Eldorado Biarritz |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Cadillac |
| Konserni | General Motors |
| Valmistusvuodet | 1952-2002 |
| Luokka | Full-size |
| Seuraaja | Cadillac CTS Coupe |
Historia muokkaa
Cadillac lanseerasi Eldoradon mallistonsa huipulle ja esitteli sen mallivuodelle 1953. Eldoradon tarkoitus oli erottua kaikista muista autoista kaikkinaisella loistokkuudellaan ja suurilla tehoillaan. Eldoradoa oli kuitenkin saatavana ainoastaan 2-ovisena convertiblenä[2] ja lisäksi se ylihinnoiteltiin lähes puolet kalliimmaksi kuin muut Cadillacit.[3] Eldoradon kysyntä ei vastannut odotuksia ja vuoden 1953 mallia valmistettiin vain 532 kappaletta.[4]
Seuraavana vuonna Cadillac alensi tuntuvasti Eldoradon hintoja (vuosimalli 1953 maksoi 7750 dollaria, 1954 puolestaan 5738 $.[5] Maltillisempi hinnoittelu lisäsi myyntiä ja vuoden 1954 aikana Eldoradosta tuli filmitähtien ja poliitikkojen auto Marilyn Monroesta Dwight Eisenhoweriin.[4] [3] Vuoden myynti oli 2150 kappaletta.[6] Kaksi seuraavaa vuotta kasvattivat Eldoradon menestystä ja sen hinnat lähtivät uuteen nousuun. Mallistoon tuli convertiblen lisäksi hardtop-korimalli, joka sai nimekseen Eldorado Seville.[6] Tätä ei pidä sekoittaa myöhempään, vuosien 1976-2004 Cadillac_Seville-mallistoon, mikä kilpaili Euroopan keskikokoisten sedan-autojen kanssa.
Vuosina 1957–1958 Cadillac kokeili ilmajousitusta 4-ovisessa (takaovet kaappariovia), tuolloin monissa Yhdysvaltain osavaltioissa kielletyllä nelivalojärjestelmällä varustetussa, laajalti käsityönä valmistetussa Eldorado Brougham -mallissaan. Vuosimallia 1957-1958 valmistui yhteensä 704 kappaletta[7]. Brougham sai muotoilujohtaja Harley Earlin valintoina tunnusmerkikseen General Motorsin Motorama-näyttelyjen koeautojen Orleans (1953: panoraamalasit ja ensimmäinen 4-ovinen hardtop-katto[8]) sekä El Camino (1954: harjatusta ruostumattomasta teräksestä tehty katto) piirteitä. Vähäisten koriste- ja tekniikka-erojen ohella 365 kuutiotuuman V8-moottori tuotti vuoden 1957 kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella 325 hevosvoiman nimellistehon, ja vuonna 1958 kolmella tuplakaasuttimella (nk. Tri-Power) 335 hevosvoimaa[7]; Eldorado Broughamiin asennettaviksi valittiin tuotannosta vain kokeissa kaikkein hiljaisimmat moottoriyksilöt[7]. Ostajakunta piti enemmän tutuista ja turvallisista ratkaisuista, eikä suostunut maksamaan jo perusvarustuksella[7] suunnatonta 13 074 dollarin hintaa Brougham-mallin teknisistä kokeiluista[9], sillä Rolls-Royce -mallit maksoivat tuolloin noin 10 000 dollaria[7].
Vuodelle 1959 neliovisen Eldorado Broughamin valmistus ulkoistettiin Pinin Farinalle kustannussyistä (käsityön suuri osuus), ja koska tarpeelliset lisätyöt olivat häirinneet Fleetwood-divisioonan koritehtaan prosesseja. Häiriö oli havaittu merkittäväksi vuosien 1957-1958 Eldorado Broughameissa, joita valmistui vain yksi kappale per tuotantopäivä[10]. Vuosimallin 1959 valmistusmäärä jäi 99 kappaleeseen: kolmella sivuikkunalla varustettu limusiinikatto poikkesi Cadillac-vakiomallien kattorakenteesta mm. taaksepäin kallistetuilla etutolpilla enteillen vuoden 1961 muutosta, ja se palasi tavanomaisiin edestä saranoituihin oviin (kuva). Lennokkaiden vuosimallin 1959 vakiosiipien sijaan Brougham oli jo saanut hillityt vuosimallin 1960 siivet takalokasuojiinsa. Pininfarina valmisti lisäksi 101 kappaletta vuosimallin 1960 Eldorado Brougham-mallia, mikä edellisvuoden tavoin oli muotoiltu hillitysti, kromikoristeita vähennetty sarjamallin verrattuna, ja korisaumat tinattu näkymättömiin. Molemmat vuosimallit käyttivät Cadillacin 130 tuuman alustaa, ja korin pituus ja leveys oli samat 225 ja 80 tuumaa kuin Cadillac-sarjamalleissa pois lukien pidennetyt limusiiniversiot. Hankaluuksia aiheuttanut ilmajousitus oli säilytetty vielä näissä erikoismalleissa, joiden valmistuksen päättyessä se jäi pois. Pienen valmistusmäärän ja alkuperäisen korkean myyntihinnan vuoksi elegantit Pininfarina-Eldoradot ovat eräitä harvinaisimpia ja kalleimpia Cadillac-klassikkomalleja. Ne olivat myös viimeiset käsityönä valmistetut Cadillac-mallit[11].
Cadillacin vuonna 1970 esittelemä, ja vuoteen 1977 asti ainoa moottorivaihtoehto oli jättimäinen 500 kuutiotuuman l. 8,2 litran V8 moottori[12]. Tuolloin vaihtoehdoksi tuli pienempi 425 kuutiotuuman l. 6,9 litran V8-moottori. Vuoden 1976 Bicentennial Edition -avoauto, 200 kappaleena Cadillac-yhtiön 200-vuotisjuhlan kunniaksi valmistettu erikoismalli on 7. sukupolven Eldoradon halutuin versio[12]: ostamista jonotettiin, ja niistä pyydettiin jopa 20 000 dollaria, joka merkitsi kaksinkertaista listahintaa.[13]. Vuosi 1976 merkitsi samalla myös Eldoradolle ja koko Cadillacille erään aikakauden vääjäämätöntä loppua, sillä tuona vuonna Cadillac poisti viimeisenä amerikkalaisena autonvalmistajana kangaskaton autoistaan.
Sukupolvet muokkaa
-
Ensimmäinen sukupolvi
(1953) -
Toinen sukupolvi
(1954–1956) -
Kolmas sukupolvi
(1957–1960) -
Neljäs sukupolvi
(1961–1964) -
Viides sukupolvi
(1965–1966) -
Kuudes sukupolvi
(1967–1970) -
Seitsemäs sukupolvi
(1971–1978) -
Kahdeksas sukupolvi
(1979–1985) -
Yhdeksäs sukupolvi
(1986–1991) -
Kymmenes sukupolvi
(1992–2002)
,_photo-02.jpg)
Lähteet muokkaa
- Burness, Tad: American Car Spotters Guide 1940 - 1965. Motorbooks Intl; Rev Enl edition, 1978. ISBN 978-0879380571. (englanniksi)
- Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274. (englanniksi)
- Kelly, Flory J.: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295. (englanniksi)
- Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3. (englanniksi)
- Langworth, Richard: Car of the 50's. Beekman House, 1981. ISBN 0-517-262789. (englanniksi)
- Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218.
- Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Cadillac Eldoraso History edmunds.com. Viitattu 20.7. 2015. (englanniksi)
- ↑ Kelly 2008. s. 480.
- ↑ a b Wilson 2014. s. 102.
- ↑ a b Langworth 1989 s. 29.
- ↑ Burness 1978. s. 101.
- ↑ a b Kelly 2008. s. 554.
- ↑ a b c d e Koch, Jeff: Eldorado Faceoff - 1957-58 Cadillac Eldorado Brougham (Laaja artikkeli vuosien 1957 ja 1958 Eldorado Brougham-malleista ja niiden parannuksista) Hemmings Stories. 22.9.2018. hemmings.com: Hemmings. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)
- ↑ GM Photo Store: 1953 CADILLAC ORLEANS SHOW CAR POSTER (Orleans-koeauto 1953, pienoiskuva ja plakaatin tilaussivu) GM Photostore: GM. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Sedgwick 1981. s. 82.
- ↑ Toimitus: 1957-1958 Cadillac Eldorado Brougham (Laaja 1957-1958 Eldorado Brougham-artikkeli) notoriousluxury.com. notoripusluxury.com. Viitattu 11.5.2022. (englanniksi)
- ↑ 1959-1960 Cadillac Eldorado Brougham (vuosien 1959 ja 1960 Eldorado Brougham-limusiinit) notoriousluxury.com. notoriousluxury.com. Viitattu 11.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Gillogly, Brandon: 1971–78 Eldorado: The end of the big-block Cadillac convertible (Viimeinen jättimäisten Cadillac Eldoradojen sukupolvi 1971-1978) Hagerty`s. 27.7.2019. hagerty.com: Hagerty. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Wilson 2014. s. 111.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cadillac Eldorado Wikimedia Commonsissa
