Burmanpyton

pytonkäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji

Burmanpyton (Python bivittatus) on pytonkäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Se on voimakas, myrkytön kuristajakäärme.[3] Sitä pidettiin aiemmin tiikeripytonin (Python molurus) alalajina.[2][3]

Burmanpyton
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Pytonkäärmeet Pythonidae
Suku: Python
Laji: bivittatus
Kaksiosainen nimi

Python bivittatus
Kuhl, 1820

Synonyymit
  • Python molurus bivittatus Kuhl, 1820
Burmanpytonin levinneisyys
Burmanpytonin levinneisyys
Alalajit[2]
  • P. b. progschai Jacobs, Auliya & Böhme, 2009
  • P. b. bivittatus Kuhl, 1820
Katso myös

  Burmanpyton Wikispeciesissä
  Burmanpyton Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Burmanpytonin kuviointi koostuu ruskeista satulakuvioista keltaruskealla taustalla. Päässä sillä on vaaleanruskea nuolikuvio.[3] Se on suurempi ja tummempi kuin tiikeripyton, ja sillä on huulten suomujen ja silmän välissä okulaarinen suomu, jollaista ei ole tiikeripytonilla.[3][4]

Varmojen mittausten mukaan burmanpytonin pituus on täysikasvuisena 2,0–5,75 metriä, mutta kirjallisuudessa esiintyvien suurempien pituuksien perusteella on uskottavaa, että se voi kasvaa tätä suuremmaksi. Se on mahdollisesti yksi maailman kuudesta pisimmästä käärmelajista.[4][5] Aasiassa se on toiseksi suurin käärmelaji verkkopytonin jälkeen.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Burmanpyton elää Intian niemimaan pohjoisosassa, Indokiinassa ja Kiinan eteläosissa sekä eristyneenä Jaavalla, Balilla ja Sulawesilla.[3][4] Sulawesin populaatiota pidetään omana alalajinaan Python bivittatus progschai. Eristyneet saaripopulaatiot juontuvat jääkausien aikaisesta laajemmasta levinneisyydestä, kun merenpinta oli matalampi ja burmanpytonille mieluisat elinympäristöt yleisempiä.[3] Burmanpytoneita on päässyt tahattomasti luontoon Floridan Evergladesissa, mahdollisesti hurrikaani Andrewin tuhojen yhteydessä, ja ne ovat suotuisan elinympäristön takia muodostaneet menestyvän vieraslajipopulaation.[3][4] Vaikka käärmeitä on tapettu ja kantaa on vähennetty tuhansien yksilöiden verran, on populaatio jatkanut kasvuaan.[3]

Burmanpytonin elinympäristöä ovat trooppiset kuivat metsät sekä joenvarsien ruohomaat ja metsät.[3] Se viihtyy kosteammissa elinympäristöissä kuin tiikeripyton, mutta se puuttuu silti Malesian, Borneon ja Sumatran sademetsistä.[3][4] Floridan Everglades muistuttaa sen luonnollista elinympäristöä Aasian ruohomailla.[3]

Lisääntyminen muokkaa

Burmanpyton munii suuria 30–100 munan poikueita.[3] Vastakuoriutuneiden poikasten pituus on 48–79 senttiä.[5]

Ravinto muokkaa

Burmanpyton saalistaa vaanimalla, ja se tappaa uhrinsa kuristamalla. Saaliseläimet ovat lähinnä nisäkkäitä, joiden koko vaihtelee jyrsijöistä hirvieläimiin, ja joskus se syö myös lintuja.[3] Sen tiedetään myös tappaneen ihmisiä.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Stuart, B., Nguyen, T.Q., Thy, N., Grismer, L., Chan-Ard, T., Iskandar, D., Golynsky, E. & Lau, M.W.N.: Python bivittatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)
  2. a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Python bivittatus The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n O’Shea, Mark: The Book of Snakes: A life-size guide to six hundred species from around the world, s. 95. London: Ivy Press, 2018. ISBN 978-1-78240-559-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.9.2020). (englanniksi)
  4. a b c d e f Murphy, John C.: Giant Snake-Human Relationships. Teoksessa Angelici, Francesco Maria & Rossi, Lorenzo (toim.): Problematic Wildlife II: New Conservation and Management Challenges in the Human-Wildlife Interactions, s. 584, 595. Cham: Springer Nature, 2020. ISBN 978-3-030-42335-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.9.2020). (englanniksi)
  5. a b Murphy, John C. & Cructhfield, Tom: Giant Snakes A Natural History, s. 19. Book Services, 2019. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.9.2020). (englanniksi)
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.