Bror Sjöberg
Bror Albert Sjöberg (2. huhtikuuta 1895 Viipuri – 4. helmikuuta 1927) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot muokkaa
Sjöbergin vanhemmat olivat liikemies Bror Wilhelm Sjöberg ja Alexandra Matilda Alhstrand. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Rauha Sigrid Johanssonin kanssa. Hän kävi kuusi luokkaa Viipurin ruotsalaista klassillista lyseota.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Sjöberg työskenteli konttoristina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 30. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan vartio-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Sjöberg saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi 15. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin maaliskuussa joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan. Hänet määrättiin 23. huhtikuuta 1918 alkaen pataljoonan adjutantiksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sjöberg palveli sisällissodan jälkeen adjutanttina 5. Jääkärirykmentin 2. Jääkäripataljoonassa, josta hänet komennettiin 2. heinäkuuta 1918 alkaen Helsinkiin opettajaksi tiedonantoaliupseerikursseille. Jääkärirykmentistä hänet siirrettiin 18. elokuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 2. Divisioonan tiedonantovälineosastoon ja 2. helmikuuta 1921 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Kenttälennätinpataljoonaan. Sjöberg erosi armeijasta 20. kesäkuuta 1921 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 15. marraskuuta 1921 alkaen. Hänet sijoitettiin suojeluskunnissa päälliköksi Turun suojeluskuntapiirin Paimion alueelle. Suojeluskunnista hän erosi 1. heinäkuuta 1922 ja työskenteli sen jälkeen kauppamatkustajana. Hänet on haudattu Helsinkiin.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.