Brjanskin rintama oli Neuvostoliiton puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin ensimmäisen kerran 16. elokuuta 1941 kahdesta armeijasta. Rintama hajotettiin 10. marraskuuta 1941 ja se muodostettiin 24. joulukuuta 1941 uudelleen kolmesta armeijasta. Se nimettiin 12. maaliskuuta 1943 uudelleen Reservirintamaksi. Se luotiin jälleen 28. maaliskuuta 1943 Orjolin rintamasta ja rintama nimettiin 10. lokakuuta 1943 Baltian rintamaksi.[1]

Historia

muokkaa

Elokuussa 1941 rintaman, joka koostui vakavia tappioita kärsineistä 13. ja 50. armeijasta, komentajaksi nimitettiin Andrei Jerjomenko. Se osallistui Lännen rintaman ja Reservirintaman kanssa epäonnistuneeseen vastahyökkäykseen Smolenskissa, jonka tarkoituksena oli pysäyttää Saksan Keskustan armeijaryhmän eteneminen kohti Moskovaa.

Syyskuussa 1941 Saksan 2. panssariarmeija aloitti operaatio Taifuuniksi nimetyn hyökkäyksen kohti Moskovaa Orjolin ja Brjanskin kautta. 6. lokakuuta saksalaiset tunkeutuivat Brjanskin rintaman linjojen läpi ja sen 3., 13. ja 50. armeija jäivät mottiin. 23. lokakuuta rintaman joukkojen onnistui kuitenkin murtauta motista ja pysäyttää 2. panssariarmeijan eteneminen kohti Orjolia ja hidastaa myös saksalaisten etenemistä Tulaan antaen lisäaikaa Moskovan puolustuksen järjestämiseen.[2]

Kurskin taistelun aikaan vuonna 1943 rintama luotiin uudelleen 3., 61. ja 64. armeijasta ja 63. panssariarmeijasta. Se vapautti Brjanskin kaupungin kenraalieversti Markian Popovin komennossa elo-syyskuussa 1943.

Lähteet

muokkaa
  1. Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4.2007. (hollanniksi)
  2. Orel-Bryansk defence operation 1941, 30.9-23.10 serpukhov.su. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 4.4.2007. (englanniksi)
    Moscow Defence serpukhov.su. Arkistoitu 6.2.2007. Viitattu 4.4.2007. (englanniksi)