Bougainvillen sisällissota
Bougainvillen sisällissota, joka tunnetaan myös nimellä Bougainvillen konflikti oli Papua-Uuden Guinean ja Bougainvillen vallankumouksellisen armeijan (BRA) välinen konflikti. Välillä BRA taisteli myös muita bougainvilleläisiä ryhmiä vastaan. John Momis kuvaili konfliktia Oseanian suurimmaksi konfliktiksi toisen maailmansodan jälkeen. Konfliktissa kuoli arviolta 15 000–20 000 bougainvilleläistä.
| Bougainvillen sisällissota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Tukijat: Australia |
Bougainvillen väliaikainen hallitus Tukijat: Salomonsaaret Fidži | ||||||
| Komentajat | |||||||
|
Julius Chan Jerry Singirok Paias Wingti Bill Skate Rabbie Namaliu |
Francis Ona Sam Kauona Theodore Miriung Ishmael Toroama Joseph Kabui | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
~800 sotilasta 150 poliisia 4 Bell UH-1 Iroquois -helikopteria 4 Pacific-class-partiovenettä | ~2 000 taistelijaa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
Yli 300 kuollutta usea tuhat haavoittunutta | 1 000–2 000 kuollutta | ||||||
Väkivaltaisuudet loppuivat vuonna 1998 Bougainvillen rauhansopimuksen jälkeen.
Tausta muokkaa
Bougainvillestä löydettiin kultasuoni vuonna 1930. 1960-luvulla kuparin löytymisen jälkeen Rio Tinto perusti Pangunan kaivoksen.
Kaivokseen tuli paljon työntekijöitä, joista suurin osa oli Papua-Uudesta-Guineasta. Bougainvilleläiset kutsuivat heitä punanahkoiksi heidän ihonvärinsä takia. Myös australialaisia tuli töihin kaivokselle.
Paikalliset maanomistajat eivät pitäneet kaivoksesta, koska suurin osa kaivoksella saaduista voitoista ei mennyt saarelle ja sen asukkaille.
Bougainville oli julistautunut itsenäiseksi vuonna 1975, mutta sopimuksen jälkeen siitä tuli osa Papua-Uutta-Guineaa.
Konflikti muokkaa
Vuoden 1988 loppupuolella kaivoksen aiheuttamat jännitteet olivat johtaneet väkivaltaisuuksiin. Hallitus lähetti Papua-Uuden-Guinean kuninkaallisten poliisivoimien ja Papua-Uuden-Guinean puolustusvoimien (PNGDF) yksikköjä Bougainvilleen. Paikalliset siviilit kärsivät PNDF:n ja Bougainvillen vallankumouksellisen armeijan (BRA) välisistä taisteluista. Kaivos suljettiin ja muualta tulleet työntekijät lähtivät saarelta. Vuonna 1990 Papua-Uusi-Guinea vetäytyi saarelta jättäen sen kokonaan BRA:n haltuun. Toukokuussa Francis Ona julisti Bougainvillen itsenäiseksi.
Hallitus saarsi Bougainvillen käyttäen Australialta saatuja Bell UH-1 Iroquois -helikoptereita ja Pacific-class-partioveneitä. Australia myös koulutti PNGDF:n jäseniä ja toimitti sille aseita ja ammuksia. Helikoptereissa ei ollut aseita, koska niitä ei ollut tarkoitettu taisteluun, mutta PNGDF kiinnitti niihin konekivääreitä. Saarto kesti vuoden 1994 aselepoon asti.
Ona perusti Bougainvillen väliaikaisen hallituksen ja teki itsestään sen presidentin. Bougainvillen entisestä johtajasta Joseph Kabuista tuli varapresidentti. Entinen PNGDF:n komentaja Sam Kauona oli BRA:n johtaja. Saari alkoi ajautua epäjärjestykseen. BRA:n kanssa toimineet Raskol-jengit terrorisoivat kyliä ryöstelemällä raiskaamalla ja murhaamalla. Bougainville jakautui useisiin eri ryhmittymiin.
Väliaikaisen hallituksen piti selvittää 70–80 pientä heimojen välistä konfliktia. Bukan saarella Bougainvillen pohjoisosassa perustettiin miliisi, joka onnistui häätämään BRA:n pois alueiltaan syyskuussa. Vuoden 1990 loppupuolella Buka oli PNGDF:n hallussa ja muu Bougainville BRA:n hallussa. Vuosina 1991–1992 PNGDF sai haltuunsa saaren pohjois- ja lounaisosat.
Helmikuussa 1993 PNGDF valtasi Arawan. Saaren sisäosissa PNGDF kärsi jatkuvia tappioita.
Elokuussa 1994 valittu pääministeri Julius Chan halusi löytää rauhanomaisen ratkaisun konfliktille. Arawassa oli tarkoitus pitää rauhankonferenssi, jonka turvallisuudesta olisi huolehtinut Australian johtama South Pacific Peacekeeping Force. Väliaikaisen hallituksen jäsenet eivät kuitenkaan saapuneet konferenssiin.
Seuraukset muokkaa
Vuoden 1997 puolivälissä Honiarassa ja Burnhamissa järjestetyt neuvottelut johtivat aselepoon ja sopimukseen saaren demilitarisoinnista. Ona, Kauona ja Kabui neuvottelivat Bill Skaten hallituksen kanssa, jonka jälkeen allekirjoitettiin Lincolnin sopimus tammikuussa 1998.
Papua-Uusi-Guinea alkoi vetäytyä Bougainvillestä.
Bougainvilleen perustettiin maakuntahallitus tammikuussa 1999 ja John Momisista tuli sen kuvernööri.
Vuonna 2001 perustettiin Bougainvillen autonominen hallitus.
