Bohdan Kistjakivskyi
Bohdan Oleksandrovytš Kistjakivskyi (ukr. Богдан Олександрович Кістяківський;[1][2] 4. marraskuuta 1868 Kiova – 16. huhtikuuta 1920 Jekaterinodar (nyk. Krasnodar), Kuban, Venäjän SFNT) oli vaikutusvaltainen ukrainalainen juristi, sosiologi ja oikeusfilosofi.[3]
| Bohdan Kistjakivskyi | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. marraskuuta 1868 Kiova |
| Kuollut | 16. huhtikuuta 1920 (51 vuotta) Jekaterinodar, Kuban, Venäjän SFNT |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | oikeustiede, sosiologia |
Kistjakivskyin isä oli Oleksandr Kistjakivskyi, hänen veljiään olivat juristi Ihor Kistjakivskyi ja kemisti Volodymyr Kistjakivskyi ja poikansa kemisti George Bohdan Kistiakowskyi (Heorhi Bohdan Kistjakivskyi). Hän opiskeli Kiovan yliopistossa 1888–1890, Harkovan yliopistossa 1890 ja Tarton yliopistossa 1890–1892. Hän sai filosofian tohtorin arvon Strassburgin yliopistosta 1899. Hän hylkäsi 1902 marxismin ja filosofisen materialismin ja omaksui uuskantilaisuuden. Hän kiinnostui yhteiskuntatieteiden ja yhteiskuntateorian tietoteoreettisista ja metodologisista perusteista.[3]
Kistjakivskyillä oli läheiset yhteydet Galitsian radikaaleihin, muun muassa Ivan Frankoon ja Myh’ailo Pavlykiin sekä Pjotr Struven ympärille kerääntyneisiin venäläisiin liberaaliemigrantteihin. Hän avusti Struvea aikakauslehden Osvoboždenije (1902–1905) toimittamisessa. Hänellä oli myös molempia hyödyttävä yhteys filosofi Max Weberiin.[3]
Kistjakivskyi toimi opettajana yliopistoissa ja muissa venäläisissä oppilaitoksissa mutta palasi Kiovaan 1917 Kiovan yliopiston professoriksi. Hän oli vuodesta 1912 lainopillisen julkaisun Juriditšeski vestnikin (Moskova 1913–1917) päätoimittaja. Hän tuki koko elämänsä ajan Ukrainan nationalistista liikettä. Hän palveli komissiossa, joka luonnosteli Ukrainan kansalaisuuslain ja vasta perustetun Ukrainan tiedeakatemian (UAN) peruskirjan. Hänet valittiin 1919 UANin täysjäseneksi.[3]
Kistjakivskyi kirjoitti artikkeleita (myös salanimellä Ukrainets) venäläisiin aikakauslehtiin, käänsi läntisiä tieteellisiä artikkeleita venäjäksi ja oli aikakauslehden Kritišeskoje obozrenije (Moskova 1907–1910) päätoimittaja. Väitöskirjansa Gesellschaft und Einzelwesen: Eine methodologische Untersuchung (1899) lisäksi hän julkaisi oikeustieteen alalta muitakin arvostettuja teoksia. Hän kirjoitti salanimellä Hattšenko moskovalaiseen ukrainalaismieliseen aikakauslehteen Ukrainskaja žizn (1912–1917). Hän toimitti Myh’ailo Drahomanovin teokset ja kirjoitti niihin laajoja johdantoesseitä. Hän oli saanut Drahomanovilta vaikutteita näkemyksiinsä.[3]
Kistjakivskyitä pidetään merkittävänä uuskantilaisuuden ja formaalisen sosiologian edustajana Länsi-Euroopassa ja Venäjällä. Alexander Vucinich on omistanut luvun hänen elämälleen ja ajatuksilleen teoksessaan Social Thought in Tsarist Russia: The Quest for a General Science of Society, 1861–1917 (1976). Larysa Depentšukin teos Bohdan Kistjakivskyi ilmestyi Kiovassa 1995.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Usenko, I. B.: Кістяківський Богдан Олександрович Енциклопедія Сучасної України. Viitattu 2.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Tymošenko, Vira: Кістяківський, Богдан Олександрович Велика українська енциклопедія. Viitattu 2.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f Roman Senkus: Kistiakovsky, Bohdan Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2014. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bohdan Kistjakivskyi Wikimedia Commonsissa
