Boeing Condor
Boeing Condor oli yhdysvaltalaisen Boeingin kehittämä kaksimoottorinen miehittämätön koelentokone, jonka kehitys käynnistyi 1980-luvun alulla Yhdysvaltain puolustusministeriön erikoishankkeita rahoittavan DARPAn hankkeena, jossa pyrittiin yhdistämään joukko eri osa-aluiden viimeisimpiä kehitysaskelia yhteen ilma-alukseen. Siipiensä osalta purjelentokonetta muistuttanut hiilikuiturakenteinen kone teki ensilentonsa 9. lokakuuta 1988, minkä jälkeen lennot jatkuivat koelento-ohjelmalla Washingtonin Moses Lakessa. Condor lensi kaikkiaan yli 300 tuntia ennen käytöstä poistamistaan. Sotilaskäyttöön soveltumattomana ja useimmille siviilikäyttäjille liian kallina konetyypin tuotanto jäi kahteen koneeseen, joista toinen päätyi koelentojen päätyttyä Kalifornian San Carlosissa sijaitsevaan Hiller Aviation Museumiin.
| Boeing Condor | |
|---|---|
 Condor Hiller Aviation Museumissa Kalifornian San Carlosissa. |
|
| Tyyppi | koelentokone |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Boeing |
| Ensilento | 9. lokakuuta 1988 |
| Valmistusmäärä | 2[1] |
| Kehityskustannukset | 400 milj. USD |
Condor kykeni täysin autonomiseen lentämiseen ja oli ensimmäisiä koneita, joihin voitiin esiohjelmoida lentosuunnitelma lentoonlähdöstä laskuun. Koneessa oli myös satelliittilinkki, jonka välityksellä suunnitelmaa voitiin päivittää lennon aikana.
Historia muokkaa
Condorin kehitys käynnistyi 1980-luvun alulla Yhdysvaltain puolustusministeriön erikoishankkeita rahoittavan DARPAn hankkeena. DARPA taki Boeingin kanssa 300 miljoonan dollarin sopimuksen korkealla operoivan pitkän kantaman HALE-tiedustelukoneen (engl. High Altitude Long Endurance) kehittämisestä.[2] Condor-projektin tavoitteena oli rakentaa kaksi koelentokonetta, joissa yhdistyisivät aerodynamiikan, rakennusmateriaalien, voimalaitteiden ja etäohjauksen viimeisimmät kehitysaskeleet.[1]
Condorin ensilento oli 9. lokakuuta 1988. Kone lensi Washingtonin Moses Lakessa kahdeksanlentoisen koelento-ohjelman, jonka aikana se keräsi yli 300 lentotuntia. Kone teki vuonna 1989 virallisen mäntämoottorikäyttöisten lentokoneiden korkeusennätyksen noustuaan 20 430 metrin korkeuteen,[1] minkä lisäksi se oli edellisvuonna tehnyt epävirallisen lentoaikaennätyksen pysyen ilmassa yhtäjaksoisesti yli 50 tuntia. Ennätyslento jäi kuitenkin epäviralliseksi, sillä National Aeronautic Association (NAA) ei valvonut sitä.[3] Ohjelma päättyi 1990-luvulla 400 miljoonan dollarin kehityskustannusten jälkeen, ja kone lahjoitettiin Hiller Aviation Museumille Kalifornian San Carlosissa.[2]
Koneen suunnitelleiden insinöörien mukaan se ei saavuttanut täyttä potentiaaliaan koelento-ohjelman aikana. Suunnittelijoiden mukaan kone olisi voinut lentää jopa 37 000 kilometriä, pysyä ilmassa yli viikon tai nousta jopa 22 250 metrin lentokorkeuteen. Condor suunniteltiin alun perin sekä siviili- että sotilasmarkkinat silmällä pitäen. Asevoimat eivät kiinnostuneet siitä hitaan lentonopeuden ja häiveominaisuuksien puutteen vuoksi, ja kone oli hintansa puolesta useimpien siviilitoimijoiden budjettien ulkopuolella.[1]
Rakenne ja järjestelmät muokkaa
Boeing Condor varustettiin purjekoneen siipiä muistuttavilla pitkillä laminaarivirtaussiivillä, ja se saavutti purjekoneen aerodynaamista hyötysuhdetta lähestyvän 40:1 nostovoiman ja vastuksen suhteen (L/D-suhde). Sen komposiittirakenteinen runko oli poikkileikkaukseltaan noin 1,32 × 0,86-metrinen ja tarjosi tilat koneen 815 kilogrammaa painaneelle sensorivarustukselle. Siivet olivat hyvin pitkät; siipien 61 metrin kärkiväli oli suurempi kuin Boeing 747 -matkustajakoneessa tai B-52 Stratofortress -pommikoneessa. Pitkät siivet taipuivat huomattavasti lennossa, kärjet nousivat joillakin lennoilla jopa 12 metriä siiven keskiosaan nähden. Kone pystyttiin purkamaan osiin suurella kuljetuskoneella, kuten Lockheed C-5A Galaxylla, siirtämistä varten.[2]
Koneen lentopaino oli noin 9 200 kilogrammaa,[1] mistä noin 60 prosenttia muodosti siipiin asennettuihin tankkeihin varastoitu polttoaine.[2] Condorissa käytettiin hiilikuiturakennetta.[4] Koneella oli suhteellisen pieni tutkapinta-ala ja infrapunajälki, mutta tästä huolimatta se oli liian helposti havaittavissa sotilaskäytön kannalta.[2]
Condorin voimalaitteina oli kaksi kuusisylinteristä Continental TSOL-300-2 -bokserimoottoria. Voimalaitteet olivat kaksoisturboahdettuja ja nestejäähdytteisiä, ja ne pyörittivät kolmilapaisia komposiittipotkureita kaksinopeuksisen vaihteiston välityksellä. Kaksoisturboahdettujen voimalaiteiden avulla kone pystyi nousemaan 13 kilometrin lakikorkeuteen, mistä se saattoi voimansiirron vaihteen vaihdon jälkeen nousta edelleen liki 20 kilometriin. Siipiin tankattu polttoainekuorma rajoitti koneen lentonopeuden noin 260 kilometriin tunnissa.[2] Matkalentokorkeudessa kone pystyi kuitenkin saavuttamaan noin 370 km/h matkalentonopeuden.[1]
Condorin lentomassan minimoimiseksi siihen asennettiin varsin pieni laskutelinevarustus. Lentoonlähtö tapahtui erityisen vaunun ja siivenkärkiin kiinnittyneiden pyörätelineiden avustuksella, jotka irtosivat koneesta lentoonlähdön yhteydessä. Laskeutuminen tapahtui kaksirenkaisen nokkapyörän ja rungon alle asennetun suksen varassa. Kone toimi täysin autonomisesti FORTRAN-ohjelmointikieleen perustuneen kaksoisvarmistetun lennonohjaimen ohjaamana.[2] Condor oli ensimmäisiä koneita, joihin voitiin esiohjelmoida lentosuunnitelma lentoonlähdöstä laskuun. Lisäksi se oli varustettu satelliittilinkillä, jonka välityksellä suunnitelmaa oli mahdollista päivittää lennon aikana.[1]
Tekniset tiedot muokkaa
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 0
- Pituus: 20 m
- Kärkiväli: 61 m
- Lentopaino: 9 200 kg
- Hyötykuorma: 815 kg
- Voimalaite: 2 × Continental TSOL-300-2 -kuusisylinteristä bokserimoottoria; 130 kW (175 hv) per moottori
- Potkuri: kolmelapainen kompsiittipotkuri
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 370 km/h
- Lentoaika: 50 h (koelennolla)
- Lakikorkeus: 20 430 m (koelennolla)
- Nostovoima/vastus: 40:1
- FORTRAN-ohjelmointikieleen pohjautunut lennonohjain
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Condor Unmanned Aerial Vehicle – Historical Snapshot boeing.com. Boeing. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Boeing Condor spyflight.co.uk. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Trimble, Stephen: Aurora seeks Orion production start after record flight flightglobal.com. 22.1.2015. Washington DC.: Reed Business Information. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Boeing Condor hiller.org. Hiller Aviation Museum. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi) (archive.org)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boeing Condor Wikimedia Commonsissa
