Bjarne Wegelius

Bjarne Arnulf Wegelius

Bjarne Arnulf Wegelius (20. joulukuuta 1887 Helsinki26. elokuuta 1951) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat asessori, valtionrautateiden tariffi - ja tarkastusosaston päällikkö Gustaf Robert Wegelius ja Johanna Alexandra Holmström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Margaretha Christina Andsténin kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Wegelius kävi kuusi luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista oppikoulua ja Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä teki opintomatkan Saksaan vuosina 1908 - 1909. Opiskelujen jälkeen hän toimi konttoristina Karhula oy:ssä vuosina 1909 – 1911, josta hän siirtyi Rudolf Nymanin agentuuriliikkeen konttoripäälliköksi Helsinkiin vuonna 1911 ja toimi yrityksessä vuoteen 1912 saakka, jolloin siirtyi Viipuriin Simpeleen paperitehtaan kirjanpitäjäksi, josta hän siirtyi edelleen vuonna 1913 osantopäälliköksi Itämaisen tupakkatehtaalle Helsinkiin ennen kuin liittyi jääkäriliikkeeseen.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

Wegelius liittyi yhtenä ensimmäisistä niiden vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 28. helmikuuta 1915 ja hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet sijoitettiin myöhemmin perustettuun Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 2. syyskuuta 1915. Pioneerikomppaniasta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 4. huhtikuuta 1916 ja edelleen vasta perustettuun pataljoonan haupitsipatteriin 6. lokakuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa - joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Wegelius saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan patteriupseeriksi Jääkäritykistön 2. patterissa ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä sekä Tampereella. Hänet määrättiin Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyn yhteydessä muodostetun Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteriston 3. patterin päälliköksi ja hän otti osaa patterinpäällikkönä sotatoimiin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen Wegelius määrättiin Sotaministeriöön 15. kesäkuuta 1918 ja hänet sijoitettiin tykistö - ja kuormastotoimiston (Y 3:n) ja 1. tammikuuta 1919 alkaen taisteluvälineosaston päälliköksi. Sotaministeriöstä hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1919 alkaen komentajaksi Kenttätykistörykmentti 2:n 1. patteristoon. Hän toimi omien tehtäviensä ohella myös rykmentinkomentajan apulaisena. Armeijasta Wegelius erosi 20. huhtikuuta 1921 ja siirtyi Viipuriin missä perusti oman agentuuriliikkeen. Wegelius toimi vuodesta 1928 alkaen Liikkeenharjoittajain vakuutusyhtiön Karjalan piirin tarkastajana ja 20. joulukuuta 1937 alkaen yhtiön Viipurin haarakonttorin johtajana. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[1][2]

LuottamustoimetMuokkaa

Wegelius toimi Viipurin kauppaseuran hallituksen jäsenenä ja sihteerinä vuodesta 1932 alkaen ja Viipurin ruotsalaisen mieskuuron hallituksen jäsenenä ja sihteerinä vuosina 1929 - 1937 ja varapuheenjohtajana vuodesta 1937 alkaen sekä Yhdistyksen Dramatiska klubben i Wiborg hallituksen jäsenenä ja sihteerinä vuosina 1924 - 1936 ja varapuheenjohtajana vuodesta 1936 alkaen.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975