Bileamin kirja Deir Allasta

Bileamin kirja Deir Allasta on Jordaniasta löydetty pitkähkö seinälaastiin tehty piirtokirjoitus, joka on yleensä ajoitettu 800–700-lukujen eaa. taitteeseen. "Kirja" koostuu kahdesta osasta, joiden yhteys toisiinsa ei ole kuitenkaan täysin varma. Tekstin kieli on aramean ja kanaanin sekamuoto, jonka luokittelu on epävarmaa. Teksti ensimmäinen osio kertoo Bileamista, joka esiintyy myös Neljännessä Mooseksen kirjassa. Tekstin huonon kunnon takia sen täsmällinen ymmärtäminen on kuitenkin vaikeaa. Bileamin kirja on nykyisin Jordanian arkeologisella museolla Ammanissa.

Osa tekstistä.

Bileamin kirjaMuokkaa

Bileam, Beorin poika, on päähenkilö Neljännen Mooseksen kirjan lukujen 22–24 kertomuksessa, jossa Moabin kuningas kutsuu Bileamin kiroamaan autiomaassa vaeltavan Israelin kansan. Kiroamisen sijasta Bileam kuitenkin siunaa Israelin kolmesti. Bileam-traditioon saatiin yllättävää lisävaloa vuonna 1967, kun Jordaniassa suoritettiin arkeologisia kaivauksia muutaman kilometrin päässä Jordanjoesta. Pienestä huoneesta Deir Allan rauniokummun rautakautisesta kerrostumasta löydettiin joukko rappauslaastin paloja, joille oli mustalla ja punaisella musteella kirjoitettu pitkähkö teksti. 800–700-lukujen eaa. taitteeseen ajoitettu teksti on otsikkonsa mukaan ”Bileamin, Beorin pojan, varoitusten kirja”, ja ainakin sen alkuosa kuvaa Bileamin unessa saamaa näkyä jumalten teoista. Piirtokirjoituksen kieli sisältää piirteitä niin arameasta kuin kanaanilaisista kielistä, ja sen luokittelu on kiistanalaista.[1]

Rakennus ja sen sisällä sijainnut teksti tuhoutuivat pahoin muinaisessa maanjäristyksessä, ja vain osa kirjoituksesta on säilynyt lukukelpoisena. Tekstistä on kyetty varsin luotettavasti ennallistamaan kaksi kokonaisuutta, joista ensimmäinen alkaa punaisella musteella kirjoitetulla otsikolla. On kuitenkin epäselvää, kuuluvatko ensimmäinen ja toinen kokonaisuus edes samaan tekstiin, koska Bileamin nimeä ei toisessa kokonaisuudessa mainita lainkaan eikä teksteissä ole selvää sisällöllistä jatkuvuutta. Koska tekstit ovat alun perin sijainneet lähellä toisiaan, vähintään niiden käyttötarkoitus lienee ollut samankaltainen. Kahden kokonaisuuden ulkopuolelle jää suuri mutta täysin lukukelvoton osa tekstiä. Bileamin kirja on nykyisin Jordanian arkeologisella museolla Ammanissa.[1]

Tekstin ensimmäinen kokonaisuus alkaa kehyskertomuksella, jossa jumalat ilmestyvät Bileamille unessa ja hän pääsee seuraamaan jumalten neuvonpitoa. Näky on jollain tapaa kauhistuttava, koska herättyään Bileam paastoaa ja itkee vuolaasti. Ensimmäisen kokonaisuuden jälkiosassa kuvataan Bileamin näkyä, jonka täsmällinen ymmärtäminen on tekstin huonon kunnon vuoksi vaikeaa. Kyseessä näyttäisi olevan kuvaus jumalattaren aiheuttamasta onnettomuudesta, johon liittyy eläinten tavanomaisen käytöksen ja ihmisyhteisön sosiaalisten roolien kääntyminen päälaelleen. Epäselväksi jää, onko tämä poikkeama normaalitilanteesta onnettomuuden syy vai seuraus. Toisen kokonaisuuden ymmärtäminen on ensimmäistä vaikeampaa. Käännöksessä on seurattu tulkintalinjaa, jonka mukaan teksti kuvaa hautaa ja kuolemaa, mutta tutkijoiden näkemykset tekstin sanomasta poikkeavat rajusti toisistaan.[1]

KäännösMuokkaa

Seuraavan käännöksen perustekstinä on Aḥituvin vuoden 2008 tekstieditio, jota on täydennetty ja korjattu paikoin muiden tutkijoiden lukutavoilla. Koska erityisesti ensimmäisen kokonaisuuden jälkiosan ja toisen kokonaisuuden tekstiä voi tulkita lukemattomin eri tavoin, käännösvaihtoehtoja on esitetty vain hyvin valikoidusti. Molempien kokonaisuuksien teksti on jatkunut nyt käännetyn tekstin jälkeenkin, mutta se muuttuu niin rikkonaiseksi ja tulkinnanvaraiseksi, ettei kääntäminen ole mielekästä. Punaisella musteella kirjoitetut kohdat on lihavoitu.[1]

Ensimmäinen kokonaisuusMuokkaa

[Bi]leamin, [Beo]rin [pojan], varoitusten kirja. Hän oli mies, joka näki jumalat. Hänen luokseen jumalat tulivat yöllä, [ja] hän näki nä[yn], joka oli Elin ennussana. He sanoivat näin [Bilea]mille, Beorin pojalle: ”Hän teke[e lopu]n hänen jälkeläisistään. Kukaan ei ole näh[nyt, mitä sinä olet kuul]lut.
Seuraavana päivänä Bileam nousi jalkeille […] [tuona] päivänä hän [paas]tosi ja itki 4 valtoimenaan. Hänen väkensä tuli hänen luokseen, ja [he kysyivät] Bileamilta, Beorin pojalta: ”Miksi sinä paastoat ja itket?”
Hän sanoi heille: ”Istukaa! Minä kerron teille, mitä Sadda[it aikovat tehdä.] Tulkaa ja nähkää jumalten teot! Juma[la]t kerääntyivät kokoukseen, ja Saddait asettuivat neuvonpitoon. He sanoivat Au[rin]golle: ’Parsi umpeen, tuki taivas pilvelläsi – siellä on oleva pimeyttä, ei lainkaan paistetta, synkkyyttä, e[i] lainkaan loistettasi. Kylvä kauhua pimeyden [pil]vel[lä], äläkä poista (sitä) ikinä! Sillä tervapääsky parjaa kotkaa, ja korppikotkien ääni vastaa. Kat[tohaikara] (herjaa) haukan poikasia, ja pöllö (vastaa) haikaran untuvikoille. Pääsky päihittää kyyhkyn, ja varpunen [kaikki tai]vaan [linnut]. […] sauva, ja uuhien sijasta paimensauvaa johdetaan. Jänikset syövät […] juovat viiniä. Hyeenat kuuntelevat nuhtelua, (ja) ke[tun] pennut […] nauraa viisaille. Köyhä nainen sekoittaa mirhaa, ja papitar […] vyön kantajalle repaleinen vaate. Kunnioitettu kunnioittaa, ja kunnioittava onkin kunnioi[tettu].
[…] ja kuurot kuulevat etäältä.
[…] ja kaikki näkevät ahdingon. Seger ja Astar
[…] leopardi. Porsas ajaa takaa pentu[ja]
[…] silmä […]

[1]

Alun sana ”kirja” spr tarkoittaa kirjakääröä, joten teksti lienee kopioitu seinälaastiin papyrukselle tai nahalle kirjoitetusta tekstistä. El kuului kanaanilaisen pantheonin tärkeimpiin jumaliin. Rivin lopun suora esitys on pahoin vahingoittunut, ja sen ennallistamisyritykset eivät ole kovin luotettavia. Saddait on vuoriin ja erämaahan liittyvä alun perin itsenäinen jumaluus, joka muuttui myöhemmin Jahven nimen määreeksi. Deir Allan tekstissä Saddait muodostavat joukon jumalia. Jumalan nimeen liitetty määre šdy esiintyy toistuvasti Heprealaisessa Raamatussa, ja se käännetään kreikkalaisia ja latinalaisia käännöksiä mukaillen yleensä ”Kaikkivaltias”. Naispuolisen jumaluuden nimestä on säilynyt täysin lukukelpoisena vain ensimmäinen kirjain, mutta Samas (šmš) on todennäköisin vaihtoehto seuraavien luonnonkatastrofia kuvaavien jakeiden valossa. Aurinkoa (šmš) palvottiin jumaluutena niin muinaisessa Syyria-Palestiinassa kuin Mesopotamiassa.[1]

Kohdasta ”Sillä tervapääsky parjaa” alkaa kuvaus luonnon ja yhteiskunnan joutumisesta pois tolaltaan. Lintujen toimintaa kuvaavat rivit on tosin mahdollistaa ymmärtää vain listana eläinten nimiä. Korppikotkat eivät luonnostaan laula tai ääntele kuuluvasti, joten niiden kaikuva ääni (”ja korppikotkien ääni vastaa”) on merkki asioiden kääntymisestä päälaelleen. Seger ja Astar voidaan kääntää myös ”vasikat ja karitsat”. Nimet Seger ja Astar viitannevat jumaluuksiin, joka yhdistetään Heprealaisessa Raamatussa nauta- ja lammaskarjan poikimiseen (esimerkiksi 5. Moos. 7:13; 28:4). Koska Deir Allan tekstissä käsitellään runsaasti eläinmaailman kääntymistä päälaelleen, viittaus karjaeläinten lisääntymiseen sopii asiayhteyteen hyvin. Seger tunnetaan huonosti Heprealaisen Raamatun ulkopuolelta, mutta hänet tiedetään yhdistetyn nautakarjan ohella kuuhun. Nimi Astar liittyy puolestaan Lähi-idässä laajalti palvottuun Astarteen, joka yhdistettiin ilta- ja aamutähti Venukseen.[1]

Toinen kokonaisuusMuokkaa

[…]
[…]
[…]
Neito, tee itsesi kylläiseksi rakkaudella […]
[nei]tosel[le]: ”Vesa ja asumus, koko lehvästö […”…]
El on tyytyväinen. Hän rakentaa ikuisen talon, ta[lo…]
talo, johon kulkija ei astu sisään ja johon sulhanen ei tule peremmälle, talo […]
ja mato haudasta, ihmisen poikien reisistä, sääristä […]
[…] Jos kyse on neuvottelusta, eikö hän kutsukin sinut neuvottelemaan, tai neuvonpidosta, eikö hän kysykin neuvoa? Hän […]
[…] Le[posi]joilla [makaava]t peitetä[än] yhdellä vaatteella. Jos sinä vihaat häntä, hän on heikko. Jos sinä […]
Asetan […] pääsi alle. Sinä makaat ikuisella leposijallasi. Jakaakseen […]
[…] heidän sydämessään. Vesa huokailee sydämessään. Hän huokailee […]
[…] nimensä. Kuninkaat näkevät […]. Kuolema ottaa vastasyntyneen ja imeväisen […]
[…] imeväinen […] kuolema hänen nimensä […] Vesan sydän on uupunut, sillä hän on tullut […]
loppuunsa […] Sinä pyysit kuninkaalta hänen hevostaan, pyy[sit…]
[…] olen kysynyt sinulta: ”Miksi […?]
Jotta (se) tuntisi kirjoituksen, hän puhui väelle[en] kielellä: ”Sinulle tuomio ja rangaistus […]
[…] kuninkaalle […]

[1]

”Vesa” tarkoittaa jälkeläistä. Vesan sijasta nqr voidaan kääntää myös sanalla ruumis. ”Ikuisen talon” tarkoittaa hautaa, vertaa esimerkiksi Saarn. 12:5. Tekstin seuraava rivi jatkaa haudan ilottomuuden kuvaamista. ”Sydämessään” voi tarkoittaa myös kohtua. ”Hän huokailee” subjekti on epävarma katkenneen rivin takia, mutta kyseessä voi olla uudelleen vesa. ”Kuninkaat” voi tarkoittaa myös neuvonantajia. ”Vastasyntyneen” on sananmukaisesti ”kohdun imeväisen”. ”Kielellä” Kienee tässä vastakohta kirjoitetulle tekstille.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Pakkala, Juha (toim.): Tekstejä rautakauden Levantista, s. 138-143. julkaistu lisenssillä Creative Commons (CC BY 4.0). Suomen Eksegeettinen Seura, 2014. ISBN 978-951-9217-62-8. Helsingin yliopiston kirjasto (pdf).