Bey Noah
Noah Bey (jap. “ブラックパンサー”ベイノア, s. 20. elokuuta 1995 Torrance, Kalifornia) on japanilais-yhdysvaltalainen höyhensarjan potkunyrkkeilijä ja entinen karateka. Hän on otellut myös vapaaottelussa. Bey on voittanut Kyokushinin kevytsarjan Japanin mestaruuden ja potkunyrkkeilyssä Risen ja J-Networkin välisarjan mestaruudet.[2]
| Noah Bey | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1995 Torrance, Kalifornia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Potkunyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Black Panther |
| Aktiivisena | 2016– |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 67,5 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) | Narimasu Dojo |
| Tilastot | |
| Ottelut | 21 |
| Voitot | 18 |
| – tyrmäyksellä | 9 |
| – päätöksellä | 9 |
| Tappiot | 3 |
| Noah Bey | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kansalaisuus |
Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | The Black Panther |
| Aktiivisena | 2019– |
| Pituus | 173 cm |
| Paino | 66 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | Kyokushin, potkunyrkkeily |
| Seura | Narimasu Dojo |
| Tilastot | |
| Ottelut | 3 |
| Voitot | 1 |
| – tyrmäyksellä | 1 |
| Tappiot | 2 |
| – luovutuksella | 1 |
| – päätöksellä | 1 |
| Bey Noah | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kansalaisuus |
 Japani |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 2013–2018 |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 65 kg |
| Painoluokka | kevytsarja |
| Kätisyys | oikea |
| Vyöarvo | 1. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Japani
| |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| Japanin mestaruuskilpailut | |||
 Kultaa |
Osaka 2018 | -65 kg | |
 Hopeaa |
Osaka 2017 | -65 kg | |
Karateura muokkaa
Noah saavutti Japanin kevytsarjassa hopeaa 2017 hävittyään loppuottelussa Kazutaka Watarille. Seuraavana vuonna Noah eteni toistamiseen loppuotteluun, jossa hän voitti Alim Junusovin.[3]
Potkunyrkkeily muokkaa
Noah siirtyi täysin potkunyrkkeilyn pariin voitettuaan Japanin mestaruuden 2018. Hän aloitti potkunyrkkeilyn 2016 J-Kick-organisaatiossa, jossa Noah otteli ensimmäisen kerran toukokuussa Shunsuke Iwataa vastaan. Hän voitti kamppailun tyrmäyksellä toisessa erässä. Toisessa ottelussaan Noah kohtasi heinäkuussa Hiroki Saigan, jonka hän voitti myös tyrmäyksellä toisessa erässä. Noah voitti seuraavat kaksi ottelua elo- ja lokakuussa tuomariäänin Shinya Sugiharaa ja Toshiyuki Oharaa vastaan. Noah otteli vielä joulukuussa voitokkaasti Masato Nagaita vastaan J-Nexusissa.[4]
J-Networkin mestaruus (2017) muokkaa
Noah otteli seuraavaksi J-Kickin ja J-Networkin yhteisjärjestämissä tapahtumissa. Hän kohtasi maaliskuussa 2017 Kazuki Takeichin, jonka Noah voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[4] Elokuussa hän kohtasi Yusaku Fujikuran, jonka voitettuaan Noahista tuli J-Network-organisaatioon välisarjan mestari.[2]
Rise (2018–) muokkaa
Noah siirtyi mestaruuden jälkeen Rise-organisaatioon, jossa hän otteli ensi kerran helmikuussa 2018. Noah voitti Masashi Nakajiman teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä.[4]
Vapaaottelu muokkaa
Noah otteli ensi kerran shootboxingissa 2019, joka oli hieman saman tyylinen, kuin vapaaottelu. Hän hävisi ottelunsa Kaito Onolle tuomariäänin. Ensimmäisen vapaaottelunsa Noah kävi kesäkuussa 2021 Rizinin organisaatiossa. Hän kohtasi Satoshi Yamasun, jolle Noah hävisi tuomariäänin.[5] Marraskuussa Noah kohtasi Daryl Lokokun, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä.[6] Noah otteli kuukautta myöhemmin uuden vuoden aattona Koji Takedaa vastaan Rizin 33 -tapahtumassa. Hän hävisi ottelun käsilukolla toisen erän alussa.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b https://rise-rc.com/fighter/beynoah. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b “ブラックパンサー”ベイノア rise-rc.com Viitattu 13.11.2020 (englanniksi)
- ↑ All Japan Weight Category Tournament - IKO kyokushinresults.com Viitattu 13.11.2020 (englanniksi)
- ↑ a b c “ブラックパンサー”ベイノア Viitattu 13.11.2020 (japaniksi)
- ↑ Satoshi Yamasu vs. Noah Bey tapology.com 13.6.2021 Viitattu 2.1.2022 (englanniksi)
- ↑ Daryl Lokoku vs. Noah Bey tapology.com 20.11.2021 Viitattu 2.1.2022 (englanniksi)
- ↑ Бей Ноа проиграл болевым приемом на RIZIN.33 superkarate.ru 31.12.2021 Viitattu 2.1.2022 (venäjäksi)