Bertel Hintze

suomalainen taidehistorioitsija ja taidegalleriajohtaja

Bertel Olof Hintze (14. toukokuuta 1901 Helsinki3. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija, joka toimi Helsingin Taidehallin intendenttinä vuosina 1928–1968.[1]

Bertel Hintze vuonna 1942.

Hintze väitteli vuonna 1926 Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi tutkielmalla, joka käsitteli R. W. Ekmania. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1965. Hintze tutki varsinkin 1800-luvun suomalaista maalaustaidetta.[2] Hän oli myös yksi Nykytaide ry:n perustajista vuonna 1939, ja hän toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1954 saakka.

JulkaisujaMuokkaa

  • Robert Wilhelm Ekman, 1926
  • Modern konst 1–2, 1928, 1930
  • Albert Edelfelt 1–3, 1942–1944, suom. 1953.

LähteetMuokkaa

  1. Kruskopf, Erik: ”Hintze, Bertel (1901–1969)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 832–834. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.1.2017).
  2. Facta 2001, osa 6, p. 73. WSOY 1981.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kruskopf, Erik & Paloposki Hanna-Leena (toim.): Taiteen maailmanmies: Bertel Hintze 1901–1969. Helsinki: Valtion taidemuseo, 1998. ISBN 951-583-041-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Hintze, Bertel hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.