Benjamin Frankel

Benjamin Frankel (31. tammikuuta 1906 Lontoo12. helmikuuta 1973 Lontoo) oli brittiläinen säveltäjä ja kapellimestari.[1]

Frankel opiskeli Victor Benhamin johdolla. Hän aloitti uransa vuonna 1923 viulistina ja sovittajana eri yhtyeille Lontoon jazzpiireissä samalla kun suoritti opintoja Guildhall School of Musicissa. Myöhemmin hän liittyi BBC Dance Orchestraan ja pääsi johtajan Henry Hallin avustajaksi. Frankel alkoi sitten sovittaa musiikkia Noël Cowardin ja Charles B. Cochranin tuotantoihin. Vuonna 1934 hän liittyi kapellimestarina ja sovittajana brittiläisen elokuvateollisuuden palvelukseen. Toisen maailmansodan aikana hän alkoi säveltää konserttimusiikkia, kuten sooloviulusonaatin, trion klarinetille, sellolle ja pianolle, The Aftermath -laulusarjan ja May Day -alkusoiton. 1940-luvun puoleenväliin saakka Frankel työskenteli elokuvissa pääasiassa kapellimestarina, mutta myöhemmin hän sävelsi musiikin muiden muassa elokuviin The Seventh Veil, Mine Own Executioner, Suurkaupungin laki (Yhdysvalloissa julkaistun version säveltäjä: Franz Waxman), Keltainen perhonen, Mies valkoisessa puvussa ja The Importance of Being Earnest.[1]

Vuonna 1952 Frankel sai jälleen huomiota konserttiyleisöiltä holokaustin juutalaisuhrien muistoksi säveltämällään viulukonsertolla. 1950-luvun puolestavälistä alkaen hän sävelsi aiempaa vähemmän elokuviin ja keskittyi kasvavissa määrin konserttiohjelmiston luomiseen. Frankel sävelsi muun muassa kahdeksan sinfoniaa ja oopperan Marching Song. Vuonna 1965 hän teki musiikin toista maailmansotaa koskevaan Taistelu Ardenneilla -draamaan. Frankelin elokuvamusiikki on melodista, mutta koettelee usein tonaalisuuden rajoja. 1950-luvun loppupuolelta alkaen Frankelin konserttimusiikki perustuu yksilölliseen kaksitoistasäveljärjestelmän soveltamistapaan.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Benjamin Frankel AllMusic