Benedictus XIII (vastapaavi)
Benedictus XIII, syntymänimeltään Pedro de Luna (noin 1328 Illueca – 1423 Peñíscola, Valencia) oli vastapaavi vuosina 1394–1417 katolisen kirkon suuren skisman aikana. Kun Benedictus oli vastapaavina Avignonissa, oli Roomassa samaan aikaan paavina aluksi Bonifatius IX, sitten Innocentius VII ja sen jälkeen Gregorius XII.[1]
Pedro de Luna kuului aatelissukuun ja opiskeli kanonista lakia Montpellierin yliopistossa ennen kuin hänestä tuli kardinaali vuonna 1375. Suuri skisma käynnistyi, kun paavi Urbanus VI:tta vastustaneet kardinaalit valitsivat kardinaali Robert de Genèven vastapaavi Klemens VII:ksi 20. syyskuuta 1378. Myös Pedro de Luna kuului Klemens VII:n tukijoihin. Klemensin kuoleman jälkeen Avignonin vastapaavia tukevat kardinaalit valitsivat de Lunan Klemensin seuraajaksi, Benedictus XIII:ksi, ollen siinä uskossa, että hän luopuisi vastapaavin virasta vapaaehtoisesti, mikäli se auttaisi lopettamaan kirkon jakautumisen.[1]
Benedictus XIII kieltäytyi kuitenkin myöhemmin eroamasta virastaan, kun häntä tukeneet ranskalaiset ruhtinaat pyysivät sitä häneltä. Benedictusta oli alun perin tukenut 23 kardinaalia, ja 18 heistä hylkäsi nyt hänet. Ranskalaiset joukot piirittivät Avignonin paavin palatsin vuonna 1398. Benedictus pakeni Provenceen, kokosi uskolliset kardinaalinsa ja voitti takaisin Ranskan tuen, pitkälti Orléansin herttuan Ludvig I:n avulla.[1]
Benedictus XIII aloitti neuvottelut skisman ratkaisemiseksi paavi Gregorius XII:n kanssa vuonna 1407, mutta neuvottelut eivät johtaneet mihinkään. Vuonna 1408 Ranska julistautui neutraaliksi paavien kiistassa. Kesäkuussa 1409 Pisan kirkolliskokous kutsui koolle toistensa kanssa kilpailevat kardinaalien ryhmittymät, jotta kirkkoa jakava kiista saataisiin lopetettua. Pisan kirkolliskokous julisti sekä Avignonin että Rooman paavit erotetuiksi ja valitsi heidän tilalleen uudeksi paaviksi Aleksanteri V:n. Benedictus XIII ei kuitenkaan taipunut Pisan kirkolliskokouksen päätökseen, sillä hänellä oli yhä kannatusta joissakin valtioissa. Benedictus joutui kuitenkin vuonna 1415 pakenemaan linnaansa Peñíscolassa. Vuosina 1414–1418 pidetty Konstanzin kirkolliskokous julisti Benedictuksen erotetuksi 26. heinäkuuta 1417. Benedictusta tukivat tässä vaiheessa enää Ranskan Armagnac ja Skotlanti.[1]
Benedictus XIII kieltäytyi hyväksymästä uudeksi paaviksi marraskuussa 1417 valittua Martinus V: tä. Benedictus nimitti uhmakkaasti neljä uutta kardinaalia vuonna 1422 ja väitti sitkeästi elämänsä loppuun saakka, että hän oli oikea ja laillinen paavi.[1]