Bellin teoreema
Bellin teoreema on kvanttimekaniikan teoreema, joka osoittaa, että jos lokaaleja piilomuuttujia on olemassa, tiettyjen lomittumista koskevien kokeiden tulokset toteuttavat Bellin epäyhtälön. Jos sen sijaan lomittumisesta aiheutuvia tilastollisia korrelaatioita ei voi selittää lokaaleilla piilomuuttujilla, Bellin epäyhtälö ei toteudu. Bellin teoreeman todisti vuonna 1964 pohjois-irlantilainen fyysikko John Bell.
Alain Aspect, Paul Kwiat ja muutamat muut fyysikot ovat suorittaneet kokeita, jotka osoittavat, että nämä epäyhtälöt rikkoutuvat aina 242 standardipoikkeaman tasolle saakka,[1] mikä merkitsee erinomaista tieteellistä varmuutta. Täten kaikki lokaalit piilomuuttujateoriat on osoitettu vääriksi, mutta ei-lokaalit piilomuuttujateoriat ovat edelleen mahdollisia. Teoreettisesti voisi tosin olla kokeellisia ongelmia, jotka vaikuttavat tuloksen pätevyyteen.
Lähteet muokkaa
- ↑ Ultrabright source of polarization-entanglded photons. Physical Review, 1999, 60. vsk, nro R773-R776. Artikkelin verkkoversio.