Bechdelin testi

sukupuolten tasa-arvoa elokuvissa mittaava koe

Bechdelin testi on yhdysvaltalaisen sarjakuvapiirtäjän Alison Bechdelin kehittämä kolmen kohdan testi, jota vasten voi tutkia sukupuolten tasa-arvoista esittämistä näytelmäelokuvissa. Elokuva läpäisee Bechdelin testin, jos sen tarinassa

  1. esiintyy vähintään kaksi naishahmoa
  2. jotka keskustelevat keskenään
  3. jostakin muustakin kuin miehistä.[1]

Kysymyssarja esiintyi ensi kerran Bechdelin vuonna 1985 julkaisemassa Lepakkoelämää (Dykes To Watch Out For) -lesbosarjakuvan stripissä. Bechdel kertoo keksineensä sen yhdessä silloisen karateharjoittelukumppaninsa Liz Wallacen kanssa, ja pitääkin parempana kutsua testiä ”Bechdelin–Wallacen testiksi”. [1]

Bechdelin mukaan testi oli alkujaan pelkkä vitsi, eikä hän tarkoittanut, että siitä tulisi mikään oikea mittari.[2]

Testiä läpäisemättömät elokuvat eivät välttämättä ole seksistisiä, vaan usein vain niin sanottuja ”miesten tarinoita”, joissa naiset ovat sivuosassa. Helsingin Sanomat haastatteli vuonna 2013 muun muassa suomalaista elokuvaohjaajaa Aleksi Mäkelää, joka piti selvänä ettei hänen ohjaamissaan tarinoissa ole keskenään eri asioista keskustelevia naishahmoja. Testin ulkopuolelle jäävät myös muun muassa Harry Potter- ja Pirates of the Caribbean -elokuvasarjojen jokainen osa, samoin kuin valtaosa Tähtien sota -elokuvista. Vuoden 2013 yhdeksästä katsotuimmasta suomalaiselokuvasta kuusi läpäisi testin.[1]

Loppuvuodesta 2013 testi otettiin käyttöön neljässä ruotsalaisessa elokuvateatterissa, jotka alkoivat merkitä esittämänsä elokuvan markkinointimateriaaliin kirjaimen A jos elokuva täyttää Bechdelin testin vaatimukset.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Pettersson, Maria & Sarhimaa, Jutta: Testi mittaa, onko nainen läsnä elokuvissa. Helsingin Sanomat, 14.11.2013. Digilehden juttu (tilaajille).
  2. Hephzibah Anderson: Alison Bechdel: ‘The Bechdel test was a joke... I didn’t intend for it to become a real gauge’ The Observer. 2.7.2023. Viitattu 5.7.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa